Sosialidemokratian tulevaisuusasiakirja

” Sosiaalidemokraattinen puolue Suomessa on kansainvälinen puolue: se tuomitsee kaikki kansojen etuoikeudet samoin kuin syntyperän, sukupuolen ja varallisuuden etuoikeudet sekä julistaa, että taistelun riistämistä vastaan tulee olla kansainvälisen samoin kuin riistäminenkin on.”

- Forssan ohjelma 1903 -

Alkusanat

Sosialidemokraattinen liike on Suomessa tienhaarassa. Puolueen politiikkaa, järjestöllistä rakennetta ja toimintatapoja on uudistettava, jotta sosialidemokraattinen liike voi jälleen tulevaisuudessa nousta Suomen johtavaksi edistysliikkeeksi. Haasteet ovat valtavia, jos katsoo esimerkiksi puolueen ikärakennetta, joka on vinoutunut voimakkaasti. Tähän asiakirjaan on koottu Sosialidemokraattisten opiskelijoiden esityksiä puolueen rakenteiden, toiminnan ja politiikan uudistamisesta. Nämä uudistukset ovat SONKin mielestä tarpeellisia ja siksi toivomme, että Hämeenlinnassa kesällä 2008 pidettävä puoluekokous ottaa suunnakseen tulevaisuuden. Tarvitsemme pitkän linjan vision siitä, millainen on ihanneyhteiskunta ja maailma 2000-luvulla. Tarvitsemme porvarilliselle ja taantumukselliselle politiikalle vaihtoehtoisen linjan, josta SDP on valmis pitämään kiinni. Uudistuminen on jatkuva prosessi, alku on nyt nähty; loppua ei toivottavasti näy.

1. Puolue on elävä kansanliike

Puolue, joka ei ole elävä kansanliike, on ”leveät seinät ja korkea katto tyhjässä salissa”, pelkkiä rakenteita ilman jäseniä. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä SDP:n rakenteita pitäisi uudistaa ja tärkeimpänä tehtävänä rakenneuudistuksessa on jokaisen jäsenen vaikutusmahdollisuuksien kasvattaminen ja demokraattisen päätöksenteon turvaaminen joka tilanteessa. Jossain tapauksissa puolueen rakenteista on tullut este aktiiviselle puoluetoiminnalle ja kaikkien jäsenten, niin uusien kuin vanhojenkin, toimintaa rajoittava tekijä. Puolueen rakenteet eivät ole ratkaisu SDP:n politiikan umpikujaan, mutta rakenteita uudistamalla luodaan parhaat edellytykset uuden sosialidemokraattisen politiikan luomiseen.

Puolueen organisaation perusrakenteet ovat pysyneet samana lähes puolueen perustamisesta lähtien yli sata vuotta sitten. Yhteiskunnan muuttuminen pakottaa myös SDP:n tutkimaan kriittisesti organisaatiotaan. Perusrakenteiltaan SDP on itsenäisistä alueorganisaatioista koostuva puolue, jonka jokainen edustus on alueellisesti tasapainotettu. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä 2000-luvun yhteiskunnassa alueellisuus ei ole enää määräävin tekijä politiikkaa tehtäessä. Uusi jäsen ei liity puolueosastoon sen mukaan, missä kaupunginosassa hän sattuu asumaan, vaan puolueosaston toiminnan kiinnostavuuden ja poliittisen linjan mukaan. Puoluekokousedustajia tai kansanedustajia valittaessa tärkeintä ei ole enää se, onko valittava henkilö samalta paikkakunnalta, vaan millaista arvomaailmaa hän edustaa. Alueelliset perusteet tulevat jäämään poliittisten ja toiminnallisten perusteiden taakse uuden sukupolven ottaessa vetovastuun puolueessa.

1.1. Puoluekokous

SDP:n kolmivuotisella puoluekokouskaudella on aiemmin tavoiteltu puolueen harjoittamaan politiikkaan pitkäjänteisyyttä ja vakautta. Muun yhteiskunnan aikatauluista riippumattomassa aikataulutuksessa on kuitenkin monia ongelmia. Nelivuotisen eduskuntakauden kanssa epäsuhtaisesti kulkeva puoluekokouskausi aiheuttaa epätahtisuutta puolueen päätöksenteossa suhteessa muuhun yhteiskuntaan. Puoluekokoukselle valmisteltavia asiakirjoja ei voida hyödyntää täysimittaisesti, koska seuraavat eduskuntavaalit ovat vaalityön kannalta liian aikaisin tai liian myöhään. Puoluekokousedustajilla ei ole mahdollisuutta puoluekokouksessa arvioida SDP:n harjoittaman politiikan toimivuutta tai toimimattomuutta.

SONK esittää että

SDP:n puoluekokouskausi muutetaan kaksivuotiseksi ja seuraamaan eduskuntavaalien rytmitystä. Näin voimme parhaimmalla tavalla varmistaa sen, että puoluekokouksessa hyväksyttäviä asiakirjoja käytetään puolueen harjoittaman politiikan linjana ja puolueen vaalivalmistelun pohjana. Lisäksi puoluekokouksen mahdollisuudet tehdä henkilövaihdoksia puolueen johtopaikoilla ”oikeaan aikaan” suhteessa muuhun yhteiskuntaan kasvavat.

SDP:n puoluekokous on nykyisellään aivan liian pieni suhteessa puolueen jäsenmäärään, puolueen aktiivien kiinnostukseen ja muiden suurten puolueiden puoluekokouksiin verrattuna. Toimiakseen avoimen kansanliikkeen tavoin, SDP:n ylimmän päättävän elimen, puoluekokouksen, jäsenmäärää on kasvatettava. Tämä ei ole taloudellinen kysymys, vaan poliittista tahtoa vaativa asia.

SONK esittää että

SDP:n puoluekokousedustajien määrä kaksinkertaistetaan eli nostetaan 350:stä 700:aan.

Puoluekokousedustajien valinnasta päättää nykysääntöjen mukaan piirit, jotka valitsevat edustajat puoluekokoukseen jäsenmäärän mukaisesti. Joissain piireissä demokraattisesta jäsenvaalista on luovuttu ja edustajat valitaan ns. sopuvaaleilla. Osassa piirejä piiri on jaettu pienempiin valinta-alueisiin, jossa puoluekokousedustajien valinta tapahtuu monimutkaisten sopimusten mukaisesti. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä piireissä järjestettävä jäsenvaali on paras tapa demokraattisen valinnan tekemiseksi ja puolueen jäsenten vaikuttamismahdollisuuksien kannalta. Mielestämme alueellinen tasa-arvo puoluekokousedustajien valinnassa on otettu huomioon jo piirijärjestelmässä, eikä ole perusteltua jakaa piiriä pienempiin valintayksiköihin. Mielestämme tärkeämpää kuin maantieteellinen tasaisuus on jokaisen jäsenen mahdollisuus päästä vaikuttamaan puoluekokousedustajien valintaan suoran jäsenvaalin kautta.

SONK esittää että

Jokaisessa SDP:n piirissä järjestetään jäsenvaali puoluekokousedustajien valinnan yhteydessä. Sopuvaalit kielletään, samoin piirien jakaminen pienempiin valintayksiköihin. Varajäsenten osalta luovutaan henkilökohtaisesta varajäsenjärjestelmästä ja varajäsenten järjestys määräytyy vaalikannatuksen perusteella. Tällöin jäsenvaalit on pakko järjestää, vaikka varsinaisia ja varapuoluekokousedustajaehdokkaita olisi saman verran kuin valittavia paikkoja.

Puolueen puheenjohtaja on koko sosialidemokraattisen liikkeen keulakuva. Jokaisella jäsenellä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa puheenjohtajan valintaan suoraan. Tämä lisäisi puolueen kansanliikeluonnetta ja vähentäisi SDP:hen liitettyjä mielikuvia vanhanaikaisena ”junttapuolueena”. Suoralla jäsenvaalilla valitulla puheenjohtajalla olisi myös aidosti SDP:n jäsenistön enemmistön tuki takanaan.

SONK esittää että

SDP:n puheenjohtaja valitaan suoralla jäsenvaalilla. Sen lisäksi SDP tutkii mahdollisuutta kahden puheenjohtajan malliin siirtymiseksi. Jäsenvaalit puheenjohtajan valitsemiseksi järjestetään puoluekokousta ennen ja tulos julkistetaan puoluekokouksessa. Ääntenlaskua seurataan reaaliaikaisesti puoluekokouksen edetessä.

Jäsenillä pitäisi olla mahdollisuus tietää, mitä mieltä puoluekokousedustajaehdokkaat ovat poliittisista kysymyksistä ja henkilövalinnoista, ennen kuin tekevät valintansa. Nykytekniikka antaa monia mahdollisuuksia tähän.

SONK esittää että

SDP rakentaa vaalikoneen, jossa on asia- ja henkilökysymyksiä. Vaalikoneen kysymyksiin vastattuaan jäsen näkee, ketkä ehdokkaista ovat hänen kanssaan samoilla linjoilla.

1.2. Puolueen työryhmätyöskentely ja sisällöntuotanto

Puolueen työryhmät muodostavat SDP:n poliittisen valmistelun ytimen. Työryhmien tarkoituksena on tarkentaa puoluekokouksessa hyväksyttyjen poliittisten linjojen mukaisesti SDP:n politiikkaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Nykyisellään työryhmien toiminnassa on monia ongelmia, jotka pitää ratkaista, jotta työryhmät voivat toiminnallisesti ja organisatorisesti vastata tämän päivän ja huomisen haasteisiin.

SONK esittää että

Työryhmien toimintakulttuuria avataan. Työryhmien kokoonpano on julkista tietoa, ellei yksittäinen jäsen erikseen halua nimensä pysyvän salassa. Työryhmiä koottaessa järjestetään kaikille SDP:n jäsenille avoin haku. Työryhmään valittavista henkilöistä päättää puoluehallitus.

Työryhmien toiminnan on tuotettava tuloksia, ja niiden tavoitteet määrittelee puoluehallitus. Mikäli työryhmä ei pysty tuottamaan puolueen tarvitsemaa materiaalia, tulee sen johtaa työryhmän toiminnan uudelleenjärjestelyyn henkilövaihdoksin tai tavoitteenasettelun uudelleenmäärittelyn kautta.

Työryhmien kokouksia avataan siten, että työryhmä voi kuulla tarpeelliseksi katsomiaan asiantuntijoita, vaikkeivät nämä olisikaan puolueen jäseniä. Lisätään tieteellisen tutkimuksen käyttöä asioiden valmistelussa ja linjanmäärittelyssä sekä pyritään lisäämään kontakteja akateemiseen yhteisöön.

Työryhmä lisää vaikuttavuuttaan ja avoimuuttaan järjestämällä puoluekokouskauden aikana vähintään yhden kaikille avoimen keskustelutilaisuuden jostain ajankohtaisesta aiheesta.

Puoluehallitus antaa työryhmille käsiteltäväksi myös pidempiaikaista valmistelua vaativia projekteja, joiden tavoitteena on tuottaa monipuolista tietoa ja analysointia jostain suuremmasta yhteiskunnallisesta kysymyksestä. Näin pyritään vähentämään SDP:n riippuvaisuutta ministeriöiden ja valtion virkamiesten valmistelutyöstä.

Kalevi Sorsa –säätiön asemaa ajatushautomona ja sisällöllisten projektien järjestäjänä vahvistetaan.

1.3. Puolueen jäsenyys, osallistuminen ja osastorakenne

Jäsenpohjan laajentaminen on mahdollista vain puolueessa, joka tarjoaa poliittisen samaistumisen kohteita. Jäsenten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen, mielekäs toiminta ja rakenteiden toimivuus ovat keskeisiä keinoja näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. SDP:n puoluerakenteiden ja toimintatapojen tulee tukea jäsenistön aktivointia ja uusien jäsenten rekrytointia, ei toimia näiden tavoitteiden esteenä

SONK esittää että

SDP:n jäsenyyttä uudistetaan. SDP:n jäsenyys puolueosastojen kautta säilyy edelleen pääsääntönä, mutta luodaan mahdollisuus liittyä puolueeseen myös suoran piirien kautta. Lisätään uuden jäsenen mahdollisuuksia osallistua puolueen valtakunnalliseen toimintaan siten, että liittymisvaiheessa on mahdollista lähteä puolueen ja sitä lähellä olevien tahojen toimintaan mukaan samalla kertaa.

SDP:n valtakunnallisten verkostojen toiminnan tasoa nostetaan ja toiminnasta tiedotetaan kaikille jäsenille. Lisää verkostoja perustetaan tarpeen mukaan ja toimimattomat verkostot lakkautetaan. Jokaiselle verkostolle luodaan omat nettisivut sekä sähköpostilista, johon kaikki SDP:n jäsenet voivat halutessaan liittyä. SDP tukee rahallisesti verkostojen toiminnan järjestämistä ja verkostot vastaavasti sitoutuvat järjestämään toimintaa. Verkostot järjestävät keskustelutilaisuuksia ja muita tilaisuuksia sekä julkaisevat materiaalia nettisivuillaan ja sähköpostilistoillaan. Helsingissä toimivan nuorten aikuisten verkoston Vimman tyylisiä matalan kynnyksen foorumeita luodaan eri puolille maata. Nuoret aikuiset ovat nykyisessä puoluerakenteessa väliinputoajia, joten heille suunnattu toiminta on erityisen tärkeää.

Luodaan SDP:n jäsenyyden elinkaarimalli, jossa SDP:n jäsen pystyy siirtymään elämäntilanteensa muuttuessa puolueen sisällä toiminnasta toiseen. Erityistä huomiota kiinnitetään murrosvaiheisiin, kuten siirtymiseen Nuorista Kotkista, Demarinuoriin ja Demariopiskelijoihin ja nuorisopuolelta puolueen toimintaan.

Joidenkin SDP:n osastojen toiminta on käytännössä loppunut ja vielä useamman osaston toiminta koostuu sääntömääräisten asioiden käsittelystä. Osastotoiminnan elvyttäminen on keskeistä elävän kansanliikkeen kannalta. Tämän vuoksi toimimattomia osastoja on saatettava yhteen ja osastojen toiminnan on koostuttava poliittisesta keskustelusta ja toiminnasta sääntöasioiden lisäksi. Osastojen piirikokousedustusta uudistetaan siten, että osasto saisi piirikokousedustajan, mikäli osastossa on 10 maksavaa jäsentä. Tämä kannustaisi osastoja liittymään suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

Kaikki puoluetoimiston, eduskuntaryhmän ja ylipäänsä sosialidemokraattisen puolueen työpaikat laitetaan julkiseen hakuun. Työntekijän valinnasta päättävän tahon on oltava julkisessa tiedossa.

Uusia yhteisöllisiä toimintamuotoja on kehitettävä. Piirien ja työväenyhdistysten tulee järjestää säännöllisiä kulttuuri- ja vapaa-ajantoimintoja.

1.4. SDP:n tapahtumat ja vaalityö

Nykyisin SDP:n tapahtumien järjestämistä ohjaa mekanistisuus. Vuosittaisia tapahtumia järjestetään samalla kaavalla ja vain vähän keskitytään miettimään tapahtumien kehittämistä. SDP:n tapahtumilla pitäisi olla selkeä yhteys politiikan tekemiseen, nykyisin liian monet tapahtumat järjestetään vain järjestämisen vuoksi. Vaalityön tekemisessä on keskeistä ottaa käyttöön kaikki puolueen ja sen jäsenten resurssit. Vaalityön tekemiseen tarvitaan uusia tapoja, sillä pelkästään torilla seisominen keskellä päivää ei enää riitä. Tässä yhteydessä puolueella pitää olla nöyryyttä omaksua ajatuksia vaalityön tekemiseen myös muilta puolueilta.

 SONK esittää että

Politiikan viikon järjestämistä jatketaan, mutta koko tapahtuma teemoitetaan ja sille luodaan poliittinen sisältö. Vuosittain valittava ajankohtainen poliittinen teema määrittelee politiikan viikon tapahtumien sisällön ja toiminnan luonteen.

SDP luo kesätapahtuman, jonka yhteyteen keskitetään puolueen uudet avaukset. Tavoitteena on säilyttää myös kesäisin aloite politiikassa SDP:n käsissä. Tapahtuma pidetään avoimena koko jäsenistölle ja siellä käsitellään vuosittain vaihtuvaa teemaa. Tavoitteena on laajojen poliittisten kokonaisuuksien käsittely ja linjan määrittely koko jäsenistön kesken.

SDP:n tulevissa vaalikampanjoissa kokeillaan uusia tapoja tavoittaa ihmisiä julkisissa paikoissa. Vaalityötä varten perustetaan vaalimökkejä ja –kahviloita, jotka toimivat alueen vaalityön keskipisteenä ja tukikohtana. Vaalitiloista luodaan kaikille avoimia ja helposti lähestyttäviä.

1.5. Puolueen yhteydet kansainväliseen sosialidemokraattiseen liikkeeseen

Euroopan unionin roolin jatkuva kasvu ja lainsäädännön siirtyminen muualle eduskunnalta yhä enenevissä määrin edellyttää uusia toimintatapoja ja ennen kaikkea painotuksia. Kansainvälinen politiikka ei saa jäädä vain muutamien ihmisten harrasteluksi, vaan sen on oltava puolueen ydintyötä. Niin ulko- ja turvallisuuspoliittisen, kuin Eurooppa työryhmänkin on kyettävä tuottamaan materiaalia puolueen käyttöön, sekä kyettävä myös aloittamaan ja kommentoimaan käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Kansainvälisen yhteistyön korostaminen on erityisen tärkeää juuri nyt, kun eurooppalainen sosialidemokratia hakee suuntaansa. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä 2000-luvun sosialidemokratiaan pitäisi kuulua olennaisena osana kansainvälisen solidaarisuuden näkökulma. Rakenteita uudistettaessa ja resursseja allokoitaessa tämä pitää ottaa huomioon. Kokemustenvaihtoa SDP:n sisarpuolueiden kanssa on tehtävä aktiivisesti.

Eurooppa politiikan alalla SDP:n on ensiarvoisen tärkeää pyrkiä johtavan puolueen asemaan. On kyettävä myöntämään se tosiseikka, että monista hyvinvointivaltion kannalta elintärkeistä asioista päätetään nyt Euroopan unionissa. Eurooppalaista hyvinvointimallia luodaan parasta aikaa niin perustuslaki prosessissa, kuin myös monissa muissa talouden reunaehtoja asettavissa, tai vaikkapa työlainsäädäntöä muokkaavissa prosesseissa. Euroopan sosialistit ja sosialidemokraatit ovat Euroopan parlamentin yhtenäisin ryhmä, ja siten äärimmäisen kykeneviä vaikuttamaan eurooppalaisen kehityksen suuntaan, onkin SDP:n tehtävä pyrkiä vaikuttamaan siihen politiikkaan jota PES ajaa. Keskeisistä ja tärkeistä asioista on keskusteltava ja linjattava nyt, eikä sitten kun päätökset tipahtavat eduskunnan toteutettaviksi. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi se, haluammeko luoda eurooppalaisen minimipalkkajärjestelmän, vai kenties kehittää kollektiivista sopimista ylikansallisella tasolla.

SONK esittää että

SDP osallistuu PES:n kampanjoihin ja muutenkin puolueen yhteyksiä eurooppalaiseen kattopuolueeseen lisätään. Erityiseksi painopisteeksi otetaan vuoden 2009 Eurovaaleihin valmistautuminen. SDP osallistuu aktiivisesti yleiseurooppalaisen sosialidemokraattisen vaaliohjelman ja –kampanjan suunnitteluun.

SDP:n puoluetoimiston ja eduskuntaryhmän yhteistyötä suomalaisten demarimeppien  kanssa lisätään. Luodaan käytäntöjä, joiden kautta mepit voivat osallistua puolueen Eurooppa-politiikan määrittelyyn. Kehitetään käytäntöjä, joiden kautta puolue voi ottaa osaa lainsäädännön valmisteluun EU tasolla jo ennen kuin se saapuu eduskunnan käsittelyyn.

Käynnistetään toimitsijavaihto, jossa puolueen työntekijät käyvät tutustumassa politiikan ja vaalien tekemiseen muiden maiden sisarpuolueissa. Vastaavasti Suomeen kutsutaan toimijoita muista puolueista tutustumaan. Kahdenvälistä yhteistyötä lisätään erityisesti Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maiden sisarpuolueiden kanssa.           

2. Tulevaisuuden politiikkaan!

Forssan ohjelmasta lähtien suomalaisen työväen luokkapuolue SDP on ollut myös arvopuolue, joka on taistellut sosialismin aatteiden mukaisesti pyrkiessään luomaan tasa-arvoisen, solidaarisen ja oikeudenmukaisen yhteiskunnan. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä SDP:n pitäisi muuttua aidosti arvopuolueeksi, johon kuuluminen ei ole kiinni perhetaustasta, varallisuudesta tai sosiaalisesta taustasta, vaan ajatuksista ja arvoista. Aiemmin tehtyjä päätöksiä ja politiikkaa tulee arvioida kriittisesti, tarvittaessa harjoitettu politiikka on myönnettävä vääräksi. Sosialidemokraattisen politiikan ytimessä tulee olla kaikkein heikoimmassa asemassa olevista ihmisistä huolehtiminen, vaikkei tämä agenda muuttuisikaan ääniksi vaaleissa. Sosialidemokratian tehtävänä on taistella yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan koko yhteiskunnassa ja maailmassa

2.1. Ylikansallinen politiikka

Nykyinen globalisaatio ja valtioiden rajat ylittävä toiminta ovat pitkälti taloudellisia prosesseja. Talouden globalisaatio ei ole onnistunut luomaan oikeudenmukaista ja tasa-arvoista kauppajärjestelmää, joka kohtelisi ihmisiä ja kansoja yhdenvertaisesti. Samanaikaisesti kuin maailman bruttokansantuote on suurempi kuin koskaan aiemmin, työelämän epäkohdat ja epävarmuus työelämässä lisääntyvät kaikkialla maailmassa. Resurssit YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen ovat olemassa, mutta poliittinen tahto muuttaa juhlapuheet teoiksi puuttuvat. YK ja muut kansainvälisiä säännöksiä luovat organisaatiot eivät ole onnistuneet tasapainottamaan globalisaation vaikutuksia. Myös kansainvälisen sosialidemokraattisen liikkeen tulisi tunnustaa epäonnistumisensa globalisaation muokkaamisessa. Maailmantalous tarvitsee demokraattisempaa hallintaa. Poliittista päätöksenteko- ja sääntelyvaltaa on kyettävä siirtämään ylikansalliselle tasolle.

Euroopan Unioni on maailman pisimmälle kehittynyt ylikansallinen organisaatio. Sosialidemokraattisen liikkeen tulisi ottaa tehtäväkseen EU:n kehittäminen demokraattisempaan ja sosiaalisempaan suuntaan. Tavoitteena on, että Euroopan Unioni on jatkuvassa liikkeessä oleva prosessi, jonka laajeneminen tai syveneminen ei pysähdy koskaan. Euroopan Unionin perimmäinen tehtävä on aina ollut sodan mahdollisuuden minimointi jäsenvaltioidensa kesken. Tänä päivänä tavoitteeksi tulisi nostaa myös hyvinvoinnin takaaminen kaikille eurooppalaisille, ja eurooppalaisen hyvinvointimallin luomisen pohjoismaisen mallin pohjalta. Monen maan tavoitteena on aloittaa jäsenyysneuvottelut EU:n kanssa ja lähitulevaisuudessa liittyä Unionin jäseneksi. Laajentumisprosessi luo vakautta myös EU:n lähialueille, mutta laajentumisen jatkumisen edellytyksenä on EU:n päätöksentekoprosessien ja hallinnon demokratisoiminen ja vahvistaminen.

EU:a on määrätietoisesti kehitettävä suuntaan, joka rohkaisee vaihtoehtoisia talouspoliittisia ratkaisuja yhden totuuden politiikan sijaan. Unionin laajuinen verokantojen harmonisointi sekä alueelliset, ylikansalliset verot olisi tehtävä mahdollisiksi perussopimustasolla yhteispohjoismaisella johdolla. Eurooppalaisessa rahapolitiikassa tulisi painottaa työllisyyttä ja talouskasvua. Euroopan keskuspankki on saatettava parlamentin nimittämän pankkivaltuuston demokraattiseen kontrolliin. Lisäksi EU:n budjetti on moninkertaistettava ja samalla on luotava Eurooppa-tasoisia kysynnänsääntelymekanismeja.

SONK esittää että

EU:n päätöksentekorakenne demokratisoidaan. Unionista luodaan täysimääräinen poliittinen yhteisö, jossa komissiosta muodostuu europarlamenttivaalien tulosta heijasteleva hallitus sekä nykyisistä neuvostosta ja parlamentista kaksikamarinen parlamentti, joista toinen edustaa valtioita ja toinen kansalaisia. Kaiken EU-lainsäädännön tulee kulkea ja tulla hyväksytyiksi enemmistöllä molemmissa kamareissa.

Valtiot ovat aina valvoneet ja ohjanneet alueellaan tapahtuvaa taloudellista toimintaa verotuksella ja lainsäädännöllä. Talouden globalisaatio on tehnyt maailmankaupasta tai pääoman liikkeistä eräänlaisen villin lännen, mitä ohjataan harvoilla säännöillä, muttei esimerkiksi aidosti taloudelliseen toimintaan vaikuttavalla verotuksella. Inhimillisen toiminnan epävarmuuden lisääntymisen lisäksi hallitsematon maailmantalous on suuri rasitus ympäristölle. Taloudellisen globalisaation ohjaaminen edellyttää kansainväliseltä yhteisöltä poliittiselta tahtoa ottaa käyttöön erilaisia kansainvälisiä veroja, joiden tuotto voitaisiin käyttää YK:n vahvistamiseen ja YK:n vuosituhattavoitteiden toteuttamiseen.

SONK esittää että

sosialidemokraatit aktivoituvat keskustelussa maailmantalouden sääntelystä ja globalisaation demokratisoimisesta. Sosialidemokraattisten ja sosialististen puolueiden on tehtävä yhteistyötä maailmanlaajuisesti kansainvälisen tulonjaon ja ympäristönsuojelun edistämiseksi. Viipymättä on käyttöön otettava rahoitusmarkkinoiden ylilikvidisyyttä hillitsevät valuutanvaihto- ja pääomaverot. Myös asekauppa- ja lentomatkustusverot on toteutettava.

Kansainväliselle sosialidemokraattiselle liikkeelle hyvän elämän tavoitteiden saavuttaminen edellyttää oikeutta toimeentuloon ja oikeudenmukaista työelämää. Valitettavasti nuo tavoitteet tuntuvat etääntyvän yhä suuremmalta osalta ihmisistä kaikkialla maailmassa. Pohjoismaisissa hyvinvointiyhteiskunnissa epätyypillisten työsuhteiden määrä kasvaa ja Yhdysvalloissa ns. working poor ei tule toimeen useammallakaan työllä. Perussa monet lapset tekevät samaa työtä kuin aikuisetkin. Globalisoituneessa maailmassa sosialidemokraattista työihannetta on alettu kutsua termillä decent work. ”Kunnon työ” ei ole pelkästään kunnon palkkaa, jolla tulee toimeen, vaan myös esimerkiksi turvallisuuden tunnetta omasta ja lähimmäisten tulevaisuudesta, työn mielekkyyttä ja oppimista työn kautta.  Kansainvälisen työjärjestöä ILOa ja työelämän sääntöjä valvovia kansainvälisiä järjestöjä on vahvistettava.  

SONK esittää että

kansainvälisiin työtä koskeviin sopimuksiin kirjataan säällinen työ (decent work) tavoitteleminen kaikille maailman ihmisille. ILOn asemaa sopimusten valvojana vahvistetaan. Aloitetaan neuvottelut maailmanlaajuisten sitovien minimitason työehtosopimusten aikaansaamiseksi.

Yhdistyneiden Kansakuntien toiminta on yli 50 vuoden ajan säädellyt kansainvälisen politiikan pelisääntöjä. Kylmän sodan aikana YK:n toiminta oli monesti halvaantunut supervaltojen ja blokkien välisten ristiriitojen välissä. YK:n alaisia järjestöjä arvostetaan ja YK:n alainen rauhanturvatoiminta on onnistunut rauhoittamaan pysyvästi kriisipesäkkeitä. YK ei ole täydellinen ja sen rakenteet eivät vastaa täydellisesti nykyisen maailman haasteisiin, mutta se on paras tae edes jonkinlaisen ylikansallisen politiikan toimivuuden varmistamiseksi. YK:n turvallisuusneuvoston kokoonpanoa pitää uudistaa. Veto-oikeus pitää poistaa turvallisuusneuvoston pysyviltä jäseniltä. Maailmankaupan ja taloudellisen globalisaation asema kansainvälisen politiikan tärkeimpänä prioriteettina korostuu myös YK:n rakenteissa. Maailmanpankki ja IMF ovat rakenteiltaan epädemokraattisia ja niillä on suhteettoman vahva asema verrattuna esimerkiksi Kansainväliseen työjärjestöön ILOon, Yhdistyneiden kansakuntien naistenrahastoon UNIFEMiin tai Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelmaan UNEPiin. Nykytilanteessa YK:n tiettyjen nettomaksajien maksujen laiminlyönti lamauttaa liiaksi sen toimintaa.

SONK esittää että

YK:n asemaa vahvistetaan ja sen rakenteet demokratisoidaan. Osa tätä uudistusta on YK:n alajärjestöjen (kuten UNIFEM, UNEP) roolien terävöittäminen. YK:n rahoituskriisi on ratkaistava. ILO:n asemaa vahvistetaan lisäämällä sen valvontaroolia ja valmisteluvastuuta kansainvälisten työehtojen rakentajana.

2.2. Talouspolitiikka

Sosialidemokraattisen talouspolitiikan ytimessä on turvata talouskasvu, joka perustuu yhteiskunnan ja ympäristön kannalta kestävään ja eettisesti oikeudenmukaisiin ratkaisuihin. Talouskasvun avulla voidaan ylläpitää julkisia palveluita sekä ylipäänsä hyvinvointivaltiota. Sosialidemokraattisen talouspolitiikan ytimessä on myös markkinatalouden vääristämien tuloja tasaaminen oikeudenmukaisesti; tulonjakopolitiikka. Tulojen oikeudenmukaista jakautumista edistetään progressiivisella verotuksella sekä muilla veropoliittisilla keinoilla. Sosialidemokraattisen puolueen tulonjakopolitiikka on epäonnistunut laman jälkeen estämään tuloerojen voimakasta kasvua. SDP:n tärkeimpänä tehtävänä on tulevina vuosina luoda talouspolitiikka, joka takaa talouskasvun jatkumisen ja samalla jakaa tulot oikeudenmukaisesti ja vähentää ihmisten tuloeroja.

Julkisten investointien roolia kansallisessa ja alueellisessa talouspolitiikassa, erityisesti suhdannetyöttömyyden torjumisessa, on pahasti aliarvostettu. Valtiotoimijan tulisi pyrkiä kantamaan suurempia osuuksia niin infrastruktuurin kuin julkisten palveluidenkin kehittämishankkeista. Julkisten hankintojen kilpailuttamisen perusteita tulisi myös harkita uudelleen laajasti ja ennakkoluuloitta: tehokkuuden tavoittelu julkisten velvoitteiden täyttämisessä ei saisi johtaa nimellisesti yksityistettyjen valtion laitosten monopoliin tai näiden palvelujen jäämiseen kokonaan markkinavoimien harteille. Markkinamekanismia tulisi verovaroja käytettäessä hyödyntää vain silloin, kun tällä saavutetaan merkittäviä kustannusetuja tinkimättä laadusta.

SONK esittää että

Suomessa on edelleen tavoiteltava täystyöllisyyttä. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää mittavia julkisia investointeja ja tehokkaampaa tulojen uudelleenjakoa.

Suomessa kohdellaan tällä hetkellä ansaitsevia kansalaisia kahden eri tuloveroasteikon mukaan. Näistä varsinaisesta työsuhteesta saatavan palkka- ja palkkiotulon tulovero on huomattavasti korkeampi kuin ilman työsuhdetta, palkkioksi arvopaperien omistamisesta koituvan pääomatulon verotus. 1990-luvun alussa käyttöönotettu pääomatulojen matala tasaverotus on johtanut tuloerojen räjähdysmäiseen kasvuun ja aiheuttanut yritysjohdon ja sijoittajien palkkioiden hyperinflaatiota, joka murentaa yhteiskunnallista solidaarisuutta. Oikeudenmukaisemman pääomaverotuksen kautta voidaan kansantaloutta pysyvästi saattaa nopeammalle kasvu-uralle. Pientä vähemmistöä hyödyttävien finanssipelien vähentyessä yrityksille asetetaan voimakkaita kannustimia nousta länsimaiden taloutta viime vuosikymmeninä vaivanneesta investointilamasta. Kun osinkokilpailu ei enää ole niille elinehto, voittoja voidaan sijoittaa rakenteelliseen laajentumiseen ja työllistämiseen. Työllisyysasteen ja palkkojen noustessa myös julkisen sektorin palveluntuotantokyky vahvistuu.

Pääomaveron korottamisella kautta linjan tulisi olemaan myös myönteisiä hillitseviä vaikutuksia tällä hetkellä nopeasti ylikuumenevaan finanssijärjestelmään. Osake- ja rahastosijoittajien valvontaa tulisi merkittävästi kiristää nykyisestä rahoitus-, vero- ja poliisiviranomaisten yhteistyön kautta. Suomen tulisi vaatia sijoittajilta läpinäkyvämpiä selvityksiä investointiensa sijainneista ja todellisista alkuperistä; etenkin Verohallituksen päätös jättää vastaisuudessa tutkimatta veroja kiertävä suomalaisomistus ns. ulkomaisten hallintarekisterien kautta tulisi pikaisesti kumota. Monenkeskinen kansainvälinen yhteistyö rahoitusmarkkinoiden tervehdyttämiseksi on hyvinvointivaltion säilymisen perusedellytys.

SONK esittää että

Pääomaverotus saatetaan progressiiviseksi. Ensivaiheessa tämä tarkoittaa olemassa olevien vähennysjärjestelmien muuntamista. Tasa-arvoisessa sosialidemokraattisessa yhteiskunnassa ainoa kestävä tuloverotusratkaisu on sellainen, joka kohtelee kaikkia tulomuotoja tasavertaisesti. Samansuuntaiseen veroharmonisointiin on pyrittävä myös EU:n laajuisesti veroparatiisien ja epäeettisen verosuunnittelun kitkemiseksi.

Varallisuusverotuksen suhteen tehdyt päätökset purkavat tulonjaon oikeudenmukaisuutta, johon on olennaisena osana kuulunut myös olemassaolevien pääomakeskittymien purkaminen. Staattisten, tuottamattomien varallisuusmassojen palauttaminen kansantalouden kiertoon on jatkuvasti tarpeellista, ja talouskasvun jatkamiseksi siihen tulee kannustaa tällaista varallisuutta verottamalla.

Entisen mallinen varallisuusvero on nykyisessä rahoitusjärjestelmässä kuitenkin liian helposti kierrettävissä suoraan palautettavaksi. Sen sijaan on uudistettava kahden tärkeimmän pääoman varastoitumisen muodon olemassa olevaa verotusta, toisaalta pääomatulojen ja toisaalta kiinteistöjen verotuksen suhteen.

Nykyistä kiinteistöverojärjestelmää olisi ensiarvoisen tärkeää uudistaa suuntaan, jossa keskikokoisten, rakennettujen tonttimaiden verotusta voidaan helpottaa, mutta rakentamattoman tonttimaan lisäveron ylärajaa on syytä merkittävästi nostaa etenkin pääkaupunkiseudun asuntorakentamista estävän maakeinottelun lopettamiseksi. Samoin verotuksen hallittu laajentaminen maa- ja metsätalousomaisuuden piiriin on käynnistettävä. Tämä rohkaisisi tuotannollisesti tehokkaampaa talousmaan omistusta ja järkeistäisi pienviljelijöiden verotusta, joka tällä hetkellä perustuu lähinnä pienyritysverotukseen, vaikka suurin osa suomalaisen maataloustuotannon tuloista saadaan aivan muualta kuin vapailta markkinoilta. Sosialidemokraattien periaatteena on oltava, että omaisuutta on Suomessa verotettava. Yhteiskunnan rakennemuutos ja ilmastonmuutos vaativat vanhojen pääomablokkien purkamista, jotta varoja voidaan vapauttaa uuteen, ekotehokkaampaan tuotantoon ilman, että tämä siirtyisi hintoihin kuluttajien maksettavaksi.

SONK esittää että

Asutuskeskusten ja taajamien rakentamattoman tonttimaan lisäveron ylärajaa nostetaan.

Yrittäjän erikoislaatuinen asema oman toimeentulonsa hankkimisessa ei nykyjärjestelmässä ole tarkoituksenmukainen tai oikeudenmukainen yrittäjää kohtaan. Yrittäjän vastuun varjolla on hyväksytty se, että yrittäjä voi toimia huomattavasti tavallista palkansaajaa löyhemmän sosiaali- ja vakuutusturvan varassa ja kompensoida tätä puutteellisesti verotettujen osinkojen nostamisella. Pienyrittäjillä tämä kohtuuton asema johtaa stressiin, terveydellisiin ongelmiin ja myös palkallisten työntekijöiden olojen huononemiseen.

SONK esittää että

Sosialidemokraatit ajavat määrätietoisesti yrittäjän sosiaalisen aseman parantamista etenkin pk-yrityksissä yhdessä yrittäjätulojen verotuksen yhdenmukaistamisen kanssa.

Nykyhallituksen suunnitelman kaltainen perintöverouudistus on kauttaaltaan turmiollinen niin tulonjaon kuin dynaamisen kansantaloudenkin kannalta. Se rohkaisee veronkiertoon ja omistuksen ja investointien keskittämiseen pois markkinoilta. Keskittynyt omistus on, oli se kotimaista tai ei, erityisen haavoittuvaa erilaisille nurkanvaltauksille ja kaappauksille. Suomalaisten yritysten paras turva on tavallisille kansalaisille ja eri maissa toimiville pankeille hajautunut omistus, josta yksittäinen pikavoittoja tavoitteleva pääomasijoittaja ei helposti voi ostaa määräysvaltaa. Jos joitakin osia suomalaisesta yritystoiminnasta halutaan pitää puhtaasti kotimaisissa käsissä esimerkiksi huoltovarmuussyistä, näiden omistusten luonnollisia hoitajia eivät ole suomalaiset omistajasuvut vaan Suomen valtio.

SONK esittää että

Perittyä omaisuutta tulee lähtökohtaisesti kohdella kuten muutakin pääomatuloa progressiivisen mallin mukaisesti. Pienimmät perinnöt tulee tehdä verovapaiksi ja näin jyrkentää progressiota. Tällainen ratkaisu rohkaisee yritysten omistuksen hajauttamiseen ja suurten säästöjen investoimiseen, mikä parantaa rahatalouden likviditeettiä. Se myös toteuttaa yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta asettamalla esimerkiksi ennakkoperinnöt tasavertaiseen asemaan muiden tulojen kanssa.

Toimiva hyvinvointivaltio vaatii libertaarisiin järjestelmiin verrattuna korkean veroasteen, eikä kilpaile veroprosenteilla vaan elintasolla ja julkisilla palveluilla. Palkkatuloverotuksessa tärkein kansantaloudellisesti ohjaava tekijä on sen progressio. Pienituloisten veroale on ainoa todellisuudessa itsensä takaisin maksava veronalennus. Se stimuloi talouskasvua konkreettisella ja välittömällä tavalla, ja sen vapauttamat varat kohdistetaan arvonlisäveron alaisiin tuotteisiin. Se myös keventää julkistalouden taakkaa antamalla pienituloisille, julkisten palvelujen tärkeimmille käyttäjille, enemmän mahdollisuuksia hallita omaa elämäänsä ja talouttaan. Mahdolliset veronalennukset pitäisi toteuttaa alimmissa tuloluokissa, sillä siellä niiden vaikutukset työntekoon ja kulutukseen ovat suurimmat. Alimmissa tuloluokissa rajakulutusalttius on korkein, joten veronalennusten kautta kokonaiskysyntä kasvaa, rahan liike kansantaloudessa lisääntyy, ja enemmän massakysyntää syntyy myös sellaisille laadukkaille, ympäristöystävällisille tuotteille, joita ei halpatuotantomaissa voida valmistaa.

SONK esittää että

Tuloverotuksen rakenteellisista juustohöyläalennuksista sekä "kilpailukykyä" palvelevista suurituloisten verohuojennuksista luovutaan. Pitkään lupailtu, mutta aina toteuttamatta jäänyt pieni- ja keskituloisten (viiden alimman desiilin) veronalennus toteutetaan. 

Suomen siirtyessä kiihtyvällä vauhdilla jälkiteolliseen yhteiskuntaan, jossa merkittävä osa työvoimasta toimii palvelusektorilla, ei verotuspäätöksiä voida enää tehdä perustuotannon ehdoilla. Luonnonvarojen kuluttamisen tekeminen mahdollisimman verotehokkaaksi johtaa amerikkalaistyyppiseen järjestelmään, jossa perustuotteet kyllä ovat halpoja, mutta niiden kulutus hillittömän tuhlailevaa ja palvelu- ja jalostusinfrastruktuuri huonolaatuista ja pienipalkkaista. Suomen kaltaisella luonnonvaraköyhällä maalla ei ole tähän varaa. Nykyhallituksen suunnittelema ruuan arvonlisäveron alennus on väärä signaali koko kansantaloudelle. Rohkaisemalla massatuotettujen maataloustuotteiden kauppaa se tukee lähinnä näiden tuotteiden tuottajia, ei uhattua jalostusteollisuutta, ei palvelualaa eikä varsinkaan kuluttajaa. Arvonlisäveron alentaminen tulisi kohdistaa palveluihin, sillä tällöin sillä olisi suorat vaikutukset työllisyyteen.

SONK esittää että

Arvonlisäveron alennus kohdistetaan ravintolaruokaan. Se tukee paitsi ravintola-alan työllisyyttä, myös pitkälle jalostettua, laadukasta lähiruokaa.

Suomalaisen talouspolitiikan hallinta ja vallankäyttö on keskittynyt valtionvarainministeriöön. Vallan keskittyminen on johtanut siihen, että taloudellisten päätösten valmistelu ja taustamateriaali on keskittynyt voimakkaasti muutamien valtionvarainministeriön virkamiesten käsiin. Tämä on rajoittanut talouspoliittista keskustelua. Vaihtoehtoisen talouspolitiikan suunnittelu on myös erittäin hankalaa, sillä valtionvarainministeriö on pitänyt itsellään eräitä taloushallinnon ohjelmia ja laskentakaavoja. Avoimessa demokraattisessa yhteiskunnassa taloudellinen tieto ja vallankäyttö ei saa olla yhtä keskittynyttä kuin on nykyisin.

SONK esittää että

Valtionvarainministeriö jaetaan pitkän linjan taloussuunnittelusta vastaavaan talousministeriöön ja vuosittaisten valtion budjetteja valmistelevaan budjettiministeriöön. Samalla vuotuisesta kehysmenettelystä on luovuttava.

Bruttokansantuotetta pidetään vielä 2000-luvullakin yleisesti hyvinvoinnin ja edistyksen mittarina. Todellisuudessa BKT mittaa vain keskimääräistä aineellista tulotasoa, se ei kerro mitään tuloeroista. Myöskään tärkeimmät hyvinvointia määräävät seikat, kuten väestön koulutustaso, terveydentila, ympäristöarvot, harmaan talouden määrä, rikollisuus, sodat, kotityön arvo ja vapaaehtoistyö, joko eivät ilmene BKT-laskelmista lainkaan tai aiheuttavat vääristymiä: rikotun ikkunan korjauskustannukset kasvattavat BKT:ta.

Sokea korkean BKT:n tavoittelu saa toimijat kuten valtiot ja elinkeinoelämän käyttäytymään vääristyneellä, pahimmillaan epäeettisellä tavalla. Kaikki metsät voidaan hakata kestämättömällä tavalla, mutta BKT vain kasvaa.

SONK esittää että

Todellista hyvinvointia ja edistystä kuvaavaa indeksiä aletaan käyttämään tavallisen BKT:n rinnalla kansantalouden tilinpidossa, kansainvälisissä vertailuissa sekä tiedotusvälineissä.

2.3. Ilmastonmuutos

Viimeisimmätkin skeptikot ovat joutuneet myöntämään, että ilmastonmuutos on todellinen uhka koko biosfäärille. Aiemmat suuret eliölajien joukkotuhot ovat olleet seurausta elinolosuhteiden muutoksista maapallolla. Maapallon lämpötila nousee ennen näkemättömän nopeasti ja syy tähän on pitkälti ihmisen toiminnassa. Hiilidioksidi, metaani, dityppioksidi ja muut ilmastoa lämmittävät kaasut pysyvät ilmakehässä vielä pitkään, joten ilmaston lämpenemistä ei voida pysäyttää. Ihmisen toiminnalla ilmaston lämpenemistä pystytään kuitenkin hidastamaan. Yhteiskunnat kohtaavat samanaikaisesti tuplahaasteen: ihmisten on sopeuduttava ilmaston lämpenemisestä johtuviin epätyypillisten sääolojen yleistymiseen sekä muutettava täydellisesti elintapojaan, jotta hiilidioksidipäästöt saadaan kuriin.

Ilmastonmuutos on seurausta eettisesti ja ekologisesti kestämättömästä kulutuksesta, joka on olennainen osa länsimaista kulutusyhteiskuntaa ja markkinataloutta. Ilmastonmuutoksen hillitseminen edellyttääkin jokaisen ihmisen, yhteiskunnan ja kansainvälisen yhteisön muuttamista. Tiedostamisvaiheesta pitää siirtyä ratkaisuvaiheeseen ja ratkaisujen tulee kattaa laajasti koko inhimillisen elämän piiri.  Huomiota on kiinnitettävä myös maatalouteen, joka on IPCC:n 16.11.2007 julkaiseman raportin mukaan vastuussa 13,5 %:sta maailman kasvihuonekaasupäästöistä. Erityisesti tulee puuttua runsaat määrät metaania ja dityppioksidia tuottavaan karjateollisuuden kasvuun. Yksittäisten ihmisten kulutustottumuksia pitää muuttaa. Yhteiskuntien pitää ohjata teollisuutta ja rakentamista lainsäädäntöä kehittämällä ja panostamalla uuteen teknologiaan. Kansainvälisen yhteisön pitää jatkaa ilmastonmuutoksen hillintää Kioton sopimuksen jälkeen uudella sopimuksella. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä ilmastopoliittinen keskustelu pitää politisoida. Eri poliittisilla puolueilla on erilaisia ratkaisuehdotuksia ja erilaisia painotuksia ilmastonmuutoksen hillintään. Sosialidemokraattien on esitettävä omat ratkaisuehdotuksensa ilmastonmuutoksen hillintään.

Kioton sopimuksen velvoitteiden jatkaminen ja kiristäminen sekä sopimuksen laajentaminen koskemaan kaikkia suuria päästömaita on oltava sosialidemokraattien tärkeimpiä ulkopolitiikan tavoitteita.  Tavoitteena on oltava kaikkien merkittävien päästömaiden saaminen sitovien päästövähennystenpiiriin uudella sopimuskaudella. Erityisesti tavoitteena on oltava toistaiseksi sopimuksen ulkopuolelle jääneiden teollisuusmaiden saaminen velvoitteiden piiriin. Edellä mainitut tavoitteet ovat globaalin ilmastopolitiikan onnistumisen kannalta ratkaisevia.

Suomi on ilmastonmuutoksen hillinnässä, uuden ympäristöystävällisen teknologian käyttöönotossa ja energiatehokkuuden lisäämisessä jäljessä monia Euroopan maita. Suurimpana syynä tähän on ollut poliittisen paineen ja sitä kautta poliittisen tahdon puuttuminen. Lisäksi elinkeinoelämä on lobannut aktiivisesti sen puolesta, että Suomessa sähkön ja energian hinta pysyisi mahdollisimman matalalla tasolla.

Suomen on tehtävä kaikkensa, jotta ympäristöä säästävä energiateknologia olisi kaikkien maiden käytettävissä. Ympäristöä säästävä teknologian leviämiseen voidaan vaikuttaa esimerkiksi kansainvälisillä standardeilla, veroilla, tulleilla ja päästökaupalla. Sosialidemokraattien on ajettava edellä mainittuja kansainvälisiä keinoja ympäristöä säästävien teknologioiden käyttöön oton mahdollistamiseksi oikeudenmukaisen taakanjaon periaatteen mukaisesti myös kehittyvissä maissa. Kansallisesti ympäristöteknologiaan satsaaminen on kansantaloudellisesti järkevää, sillä ympäristöteknologioissa on potentiaalisesti Suomen kansantalouden tulevaisuus. Valtion on tarjottava kehittämistukea uusiutuvan ympäristöteknologian yrityksille primäärilaitosten käynnistämisen helpottamiseksi. Kansainvälinen kilpailukyky alalla vaatii toimivia kotimarkkinoita.

Asuminen ja rakentaminen ovat merkittävässä asemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa. Energiaa on pyrittävä säästämään kaikin mahdollisin keinoin. Tiivis yhdyskuntarakenne edesauttaa yksityisautoilun vähentämisessä sekä energiatehokkaassa rakentamisessa. Energiansäästön näkökulmasta on järjetöntä rakentaa harvaan asutuille alueille valtavia sähkölämmitteisiä omakotitaloja, kuten Suomessa liian usein tällä hetkellä tehdään.

SONK esittää että

valtio tukee maalämpöpumppujen ja pellettilämmityksen rakentamista uusiin taloihin sekä vanhoja taloja remontoitaessa.

Lähes yhtä paljon energiaa kuin lämmitys kuluttaa valaistus. Suomessa käytetään yhä runsaasti energiaa kuluttavia hehkulamppuja, joiden hyötysuhde on alle kymmenen prosenttia. Näiden hehkulamppujen vaihtaminen energiansäästölamppuihin säästäisi joidenkin laskelmien mukaan energiaa yhden keskitehoisen ydinvoimalan verran

SONK esittää että

Suomi kieltää vanhanmallisten, kuluttavien hehkulamppujen myynnin. Teollisuuden ja julkisten tilojen valaistuksessa valtio tukee energiaa säästäviin lamppuihin siirtymistä. Katujen ja teiden valaisemisesta laaditaan kansalliset säännöt, jotka tähtäävät energian säästämiseen.

Ruotsissa on jo pitkään tehty määrätietoisesti töitä autoilun ekologisuuden lisäämiseksi. Liikenteen päästöjä on pyritty vähentämään paitsi yksityisautoilua vähentämällä, myös julkista liikennettä tukemalla. Biopolttoaineiden käytöstä aiheutuvia dityppioksidipäästöjä on kuitenkin saatava vähennettyä ennen laajamittaista käyttöönottoa. Ruotsissa rekisteröidyistä autoista melkein 20 prosenttia on ns. ekoautoja. Suomalaisen yhteiskunnan hiilidioksidipäästöistä 25 prosenttia tulee liikenteestä, joten näiden päästöjen vähentäminen on keskeistä. Biopolttoaineiden, kuten etanolin ja metanolin käyttöä pitäisi pystyä lisäämään. Samalla on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että etanolia tuottavien maiden, kuten Brasilian työolot ovat kunnossa etanoliviljelmillä. Kotimaista biopolttoaineen tuotantoa pitää pystyä lisäämään.

SONK esittää että

ajoneuvoverotus rakennetaan kokonaisuudessaan päästöihin ja polttoaineen kulutuksen pohjautuvaksi. Biopolttoaineiden tuotantoa ja tutkimusta kotimaassa tuetaan. Matkustajamääräänsä, tavaratilaansa tai massaansa nähden paljon kuluttaville ajoneuvoille, kuten ns. citymaastureille, urheiluautoille sekä osalle moottoripyöristä määrätään ylimääräinen haittavero.

Suomen maantieteelliset etäisyydet ovat suuria. Pitkien matkojen julkinen liikenne muodostuu pääosin raideliikenteestä. Suomen rataverkosto on päästetty monin paikoin huonoon kuntoon, kun liikenneinvestointeihin ei ole panostettu. Samanaikaisesti VR:n palvelutaso on laskenut ja lippujen hinnat vastaavasti nousseet. Tällaisessa tilanteessa ihmisten kynnys käyttää pitkillä matkoilla julkista liikennettä nousee. Lisäksi on tilanteita, jossa lentäen matkustaminen tai omalla autolla ajaminen on halvempaa kuin junalla matkustaminen. Tavoitteena pitäisi olla että julkisella kulkuneuvolla matkustaminen on aina halvempaa kuin omalla autolla matkustaminen.

SONK esittää että

Julkisen raideliikenteen lippujen hintoja alennetaan merkittävästi. Aikuisten lippujen hinnat puolitetaan nykyisestä tasosta, opiskelijoiden ja eläkeläisten lippujen hinnat pudotetaan neljäsosaan alkuperäisestä hinnasta. Alle 15-vuotiaiden matkustaminen tulee maksuttomaksi. Raideliikenteen määrärahoja lisätään merkittävästi, tavoitteena on modernisoida koko Suomen rataverkosto. Ratojen kunnossapitoon panostetaan ja rataverkkoa laajennetaan. Julkisen liikenteen satsaukset rahoitetaan ympäristöveroilla. Runsaasti energiaa kuluttavaa ja päästöjä tuottavaa kulutusta verottamalla saadaan liikkumatilaa verorakenteen muuttamiseksi ja investointien tekemiseksi julkiseen liikenteeseen.

Maaseudulla asuvat ihmiset ovat kaupungissa asuviin verrattuna sidotumpia oman auton käyttöön. Työpaikat ja palvelut saattavat olla useiden kilometrien päässä ja julkista liikennettä ei ole, joten oman auton käyttämiselle ei ole vaihtoehtoja. Samanaikaisesti monien pienempien taajamien julkinen liikenne on ajettu alas, jolloin ihmisillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin omistaa oma auto. Tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää panostaa pienempien paikkakuntien julkisen liikenteen uudelleen rakentamiseen. Myös muualla kuin kaupungeissa pitäisi olla mahdollista käyttää julkista liikennettä.

SONK esittää että

valtio tukee erityisohjelmalla pienempien paikkakuntien julkisen liikenteen elvyttämistä.

Pääkaupunkiseudun liikenne muodostaa oman kokonaisuutensa ja samalla omalaatuisia ongelmia. Liikennemäärät kehäteillä ovat kasvussa ja liian moni työmatkalainen ajaa yksin omalla autollaan työmatkat pääkaupunkiseudulla. Tukholmassa käyttöönotetut ruuhkamaksut ovat vähentäneet liikennemääriä viidenneksellä. Myös Helsingissä tarvitaan uusia kannusteita käyttää julkista liikennettä sekä toisaalta keinoja, joiden avulla voidaan vähentää yksityisautoilua pääkaupunkiseudulla.

SONK esittää että

Pääkaupunkiseudulla otetaan käyttöön ruuhkamaksut Tukholman ruuhkamaksujen tapaan. Tavoitteena on vähentää turhaa autoilua ruuhkaisilla teillä. Samanaikaisesti YTV:n lippujen hintoja alennetaan. Myös muissa suurissa kaupungeissa joukkoliikenteen volyymia on mahdollista lisätä huomattavasti. Lippujen hintoja on alennettava kuntien omilla toimilla sekä valtion tuella.

2.4. Koulutus

Koulutuksen tasa-arvon edistäminen on ollut sosialidemokraattisen yhteiskuntapolitiikan ytimessä. Koulutus on nähty edellytyksenä ihmisten todelliselle emansipaatiolle, jossa tiedolliset ja taidolliset valmiudet ovat sillä tasolla että yksilö ymmärtää oikeutensa ja velvollisuutensa yhteiskunnassa. Kaikkien suomalaisten korkea koulutustaso on taannut sekä yksilöille että yhteiskunnalle turvan elinkeinorakenteen muuttuessa ja globalisaation edetessä. Sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan suurimpina saavutuksina ovat valtakunnallisen peruskoulujärjestelmän luominen, maksuton tutkintoon johtava koulutus sekä opiskelijoiden itsenäisyyttä tukeva opintotukijärjestelmä.  Sosialidemokraattisen koulutuspolitiikan vastakohtana on toiminut elinkeinoelämän ja poliittisen oikeiston kannattama koulutuspolitiikka, jossa harvat koulutetaan huipuiksi ja eritasoiset oppijat erotetaan mahdollisimman aikaisin toisistaan. Oikeistolaisten voimien koulutuspolitiikka on elitististä ja erottelevaa.

Nykyisessä koulutusjärjestelmässä on elementtejä sekä oikeistolaisesta että sosialidemokraattisesta koulutuspolitiikasta. Tämän seurauksena nykyisessä koulutusjärjestelmässä on paljon rakenteellista ja sisällöllistä korjattavaa. Peruskoulujärjestelmän tarkoituksena oli taata jokaiselle suomalaiselle koulutus, jolla pärjää työelämässä ja mahdollisuudet jatkokouluttautumiseen. Nykyisin peruskoulun suorittaminen ei anna valmiuksia toimia yhä haastavammassa työelämässä. Voidaan olettaa että tulevaisuudessa koulutuksen merkitys työelämässä on kasvamaan päin. Koulutuksen tasa-arvon edistämisessä on kyse siitä, että taataan kaikille tasa-arvoiset mahdollisuudet jatkokouluttautumiseen ja pidetään huoli siitä, ettei kukaan syrjäydy työelämästä koulutuksen puutteen vuoksi.

Kansainvälisten CIVIC-tutkimusten mukaan suomalaiset nuoret ovat vähiten kiinnostuneita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta 28 maan tutkimuksessa. Lisäksi tutkimukset osoittavat että suomalainen yhteiskunnallisten aineiden opetus on voimakkaasti historiapainotteista ja yhteiskuntaoppi painottuu talouden ja instituutioiden toiminnan opetteluun. Vähemmälle painolle ovat jääneet kansalaistoiminnan, arvojen ja ideologioiden opetus. Seurauksena voidaan nähdä muun muassa koko ajan laskeva äänestysinto valtakunnallisissa vaaleissa nuorten keskuudessa. Monissa kouluissa oppilastoimintaa ei ole tai se on vähäistä. Peruskoulua tulee kehittää osallistumista ja osallisuutta kehittävään suuntaan. Oppilaita on kannustettava oma-aloitteisuuteen ja kriittisyyteen. Moderni peruskoulu tarjoaa nykyistä paremmat valmiudet suomalaisen yhteiskunnan toiminnan ymmärtämiseen, median kriittiseen tarkastelemiseen ja maailman globalisoitumiseen. Tärkeintä täysivaltaiseksi kansalaiseksi kasvamisessa on ymmärtää omat vaikutusmahdollisuudet sekä niistä seuraavan yhteiskunnallisen vastuun.

SONK esittää että

jokaiseen peruskouluun perustetaan oppilaskunta, jonka toiminta perustuu itsehallintoon ja demokraattisuuteen. Yhteiskunnallisten aineiden opetus uudistetaan siten, että suurempi painoarvo annetaan kansalaistoiminnan, politiikan ja ideologioiden opetukselle. Opetuksen läpileikkaavaksi teemaksi otetaan oppilaiden osallisuuden ja kriittisen ajattelun vahvistaminen.

Peruskoulun kansalaiskasvatusroolin korostaminen edellyttää myös opettajankoulutuksen uudistamista. Opettajia ei voida enää kouluttaa siten, että tavoitteena on täydellinen objektiivisuus. Poliittisia mielipiteitä tai arvomaailmaa ei voida sulkea pois missään tilanteessa, ne ovat olennainen osa ihmisen persoonallisuutta. Monet yhteiskunnan rakenteet ovat konstruktioita, joihin sisältyy jokin arvolataus. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii eri sukupuolten kasvattaminen. Miehiin ja naisiin kohdistuu erilaisia rooliodotuksia, jotka muokkaavat koulutus- ja uravalintoja sekä määrittävät asemaa perheessä ja kotona. Ihmisten asenteita muokkautuvat jo varhaislapsuudesta alkaen. Siksi sukupuoliroolit tulee tiedostaa päiväkoti- ja kouluopetuksessa. Opettajan koulutuksessa on panostettava sukupuolisensitiivisyyden opettamiseen. Opetusta ja opetussuunnitelmia on arvioitava sukupuolivaikutusten näkökulmasta. Vain näin voidaan jo varhaisessa vaiheessa ryhtyä purkamaa perinteisiä, osin tiedostamattomia käsityksiä sukupuolesta ja sukupuolirooleista.

Opettajankoulutuksen tulisi valmentaa tulevia opettajia tiedostamaan arvolatautuneita yhteiskunnallisia rakenteita.

SONK esittää että

opettajankoulutusta uudistetaan. Opettajien tulee tiedostaa oma arvomaailmansa ja sen vaikutukset opetustyössä. Opettajankoulutukseen pitää sisällyttää pakollisina opintoina kokonaisuuksia, jossa pyritään tiedostamaan erilaisia kulttuurisia ja yhteiskunnallisia rakenteita. Omaksi kokonaisuudekseen nostetaan sukupuolisensitiivisyys opetustilanteessa. 

Suomeen on pikkuhiljaa alkanut syntyä ”parempia” ja ”huonompia” kouluja. Tämä ei edistä koulutuksen tasa-arvon toteutumista, vaan käytännössä synnyttää varallisuudesta ja perhetaustasta riippuvaisia koulujakoja. Lapset eriytyvät jo nuorena eritasoisiin kouluihin.

SONK esittää että

koulujen segregoitumista pyritään estämään kaikin tavoin.

Suomalaisen koulutusjärjestelmän suurimmat ongelmat ja kehittämistarpeet sijoittuvat toiselle asteelle. Tuhannet peruskoulun päättävät nuoret jäävät tai jättäytyvät peruskoulun jälkeen koulutuksen ulkopuolelle, vaikka työelämällä on vain vähän työpaikkoja tarjottavana peruskoulupohjaiselle työnhakijalle. Nämä nuoret ovat kaikkein suurimmassa vaarassa syrjäytyä työelämästä ja koko yhteiskunnallisesta toiminnasta. Tavoitteena on että jokainen nuori suorittaa toisen asteen tutkinnon ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi oppivelvollisuusikää on nostettava nykyisestä 16 vuodesta. Toisen asteen tutkinnon suorittamiseen on luotava joustavia malleja, kuten oppisopimuskoulutuksen tai työpajatoiminnan yhdistäminen tutkinnon suorittamiseen. Nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä keskeisessä asemassa on myös oppilaan ohjaus peruskoulussa.

SONK esittää että

toisen asteen tutkinnon suorittaminen asetetaan tavoitteeksi jokaiselle peruskoulun päättäneelle. Oppivelvollisuusikää nostetaan 18 vuoteen ja luodaan valtakunnallinen koulutustakuujärjestelmä, joka takaa jokaiselle peruskoulun päättäneelle opiskelupaikan toisen asteen oppilaitoksessa. Nuorten syrjäytymistä ehkäistään laajalla toimenpideohjelmalla.

Lukioiden ja muiden toisen asteen oppilaitosten nykyinen rakenne on historiallinen jäänne ajalta, jolloin lukion suorittaminen tähtäsi automaattisesti yliopisto-opiskeluun. Koulutusjärjestelmä ja työelämä ovat muuttuneet sen jälkeen niin paljon, että on perusteltua alkaa valmistella toisen asteen uudistamista. Nykyisin peruskoulun päättävä nuori joutuu tekemään loppuelämäänsä vaikuttavan koulutusvalinnan 15-16-vuotiaana, jolloin valinta lukion tai ammatillisen koulutuksen välillä ei ole selvä. Toisen asteen nykyinen jaottelu ei myöskään edistä parhaalla mahdollisella tavalla koulutukseen käytettävien resurssien käyttöä, sillä monet perusaineet, kuten kielet ja matematiikka voisivat ainakin osittain olla yhteisiä kaikille toisen asteen opiskelijoille. On tärkeää että myös tulevaisuudessa yliopisto-opintoihin suuntautuneet nuoret voivat suorittaa nykyisen kaltaisen lukiotutkinnon tai työelämään suuntaavat nuoret ammatillisen perustutkinnon. Ongelmana on vain se, että jo noin kolmannes ikäluokasta hyötyisi koulutuksesta joka yhdistelisi osia lukiokoulutuksesta ja ammatillisesta koulutuksesta. Tällainen yhdistely loisi väylän paitsi yleissivistävyyttä vaativaan työelämään tai jatko-opintoihin ammattikorkeakouluihin. Ikäluokkien pienentyessä ja muuttoliikkeen suuntautuessa kohti Etelän kasvukeskuksia, järkevä tapa turvata alueellisen koulutuksen taso olisi laittaa toisen asteen oppilaitokset hallinnollisesti yhteen.

SONK esittää että

toisella asteella toteutetaan hallinnollinen ja sisällöllinen uudistus, jossa vanhanmallinen lukiokoulutus ja ammatillinen koulutus yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi.

Yliopistojen asema on ollut Suomessa liikkeessä koko olemassa olonsa ajan. Ensin yksityisistä yliopistoista tuli valtion tilivirastoja 1970-luvulla. Nyt yliopistot ovat saamassa julkisoikeudellisen aseman, joka laajentaa niiden taloudellista ja hallinnollista autonomiaa. Nykyinen keskustelu yliopistojen asemasta on saanut huolestuttavia piirteitä. Elinkeinoelämä ja porvarilliset puolueet haluavat jakaa suomalaisen yliopistokentän kahteen kastiin: valtakunnallisiin huippuyliopistoihin ja alueellisiin maakuntayliopistoihin. Ensiksi mainitut yliopistot huolehtisivat huippututkimuksesta ja jälkimmäiset alueen kasvattien kouluttamisesta. Huippuyliopistoihin ollaan valmiita panostamaan merkittävästi lisää julkista rahaa ja lisäksi houkutellaan myös ulkopuolista rahoitusta. Toisaalta henkilökunnan ja opiskelijoiden osallistumista yliopistojen hallinnon kaikille tasoille halutaan rajoittaa ja vastaavasti lisätä ulkopuolisten, lähinnä elinkeinoelämän, päätösvaltaa yliopiston ylimmässä päätöksenteossa. Sosialidemokraattisen liikkeen tehtäväksi on jälleen jäänyt tasa-arvoisen ja alueellisesti kattavan korkeakoulujärjestelmän sekä henkilökunnan ja opiskelijoiden aseman turvaaminen päätöksenteossa.

Suomalaisia yliopistoja verrataan yleensä maailman huippuyliopistoihin vailla minkäänlaista suhteellisuuden tajua. Yhdysvaltojen Yalen ja Harwardin kaltaiset eliittiyliopistot toimivat täysin erilaisilla resursseilla ja täysin erilaisia tehtäviä varten suomalaisiin yliopistoihin verrattuna. Suomessa tutkintoon johtava koulutus on maksutonta ja tavoitteena on paitsi kouluttaa opiskelijoita suomalaisen työelämän ja yhteiskunnan palvelukseen, myös taata yksilöille mahdollisuudet sivistää itseään. Suomalainen yliopistojärjestelmä rakentuu koulutuksen tasa-arvon periaatteiden varaan. Maksuttomuuden periaatteesta luopuminen ja eliittiyliopistojen perustaminen johtavat nykyisen yliopistojärjestelmän romuttumiseen.

SONK esittää että

yliopistojärjestelmää uudistetaan koulutuksen tasa-arvon periaatteiden mukaisesti. Eliittiyliopisto-ajattelu hylätään toimimattomana. Tutkintoon johtava koulutus säilyy maksuttomana kaikille. Yliopistojen hallintoa uudistetaan siten, että opiskelijoiden ja henkilökunnan edustus kaikilla hallinnon tasoilla säilyy.

Opintotukijärjestelmää pitäisi uudistaa kokonaisuutena, sillä nykyinen järjestelmä on monimutkainen, eikä silti ota huomioon opiskelijoiden vaihtelevia elämäntilanteita ja niistä johtuvia erilaisia tuen tarpeita. Opintotuen ja opintotukijärjestelmän tarkoituksena on taata opiskelijan opiskeluaikainen toimeentulo. Korkea-asteen opintotuen tarkoituksena on taata kaikille mahdollisuus hankkia korkeakoulutus ja tasata eri väestöryhmien koulutukseen hakeutumista sekä edesauttaa valmistumista ja opintoihin keskittymistä. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä opintotuen uudistamisen yhteydessä on pidettävä kiinni siitä, että opintotuen tulee taata tasa-arvoiset mahdollisuudet opintojen suorittamiseen kaikkien kesken perhetaustasta tai varallisuudesta riippumatta. Opintotuen tulee olla riittävä, jotta se aidosti mahdollistaa tutkinnon suorittamisen tavoiteajassa. Opintotukijärjestelmän uudistamisen yhteydessä pitäisi pyrkiä siihen, että järjestelmää yksinkertaistetaan. Opintotuki ei saa muodostua sellaiseksi, että se kohtelee eri alojen opiskelijoita eriarvoisesti ja ohjaa koulutukseen hakeutumista.

Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä asuminen on ihmisen perusoikeus, eikä asumisen tukemista saa kytkeä opiskelijoiden osalta opiskelumenestykseen tai lukukausiin. Suomeen tulisi luoda yksi asumisen tukemisen järjestelmä, jonka osana opiskelijat olisivat omana ryhmänään. Uusi asumistuki huomioisi eri paikkakuntien erilaisen vuokratason sekä yleisen tilanteen vuokramarkkinoilla. Nykyinen asumislisäjärjestelmä on yksinkertainen, muttei ota millään tavalla huomioon vuokratason vaihteluita. Tämä on aiheuttanut sen, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulla asumislisä riittää vain pieneen osaan vuokrakulujen kattamisesta. 

SONK esittää että

opintotukijärjestelmää uudistetaan siten, että järjestelmää yksinkertaistetaan. Asumislisäjärjestelmästä luovutaan ja opiskelijan asumisen tukeminen tulee uudistetun asumistuen piiriin.

2.5. Tasa-arvoinen työelämä ja sosiaaliturva

Sosialidemokraattisen politiikan keskiöön on aina kuulunut työelämänkysymykset, kuten oikeudenmukaiset työehdot ja inhimilliset työolot. Suomalaisen työelämän ja työelämän sääntöjen kehittäminen on edennyt sadan vuoden aikana. Nykyistä työelämää kuvastaa kuitenkin paradoksaalinen tilanne. Työelämää säädellään lainsäädännöllä tarkemmin kuin ikinä, mutta samanaikaisesti työelämän epävarmuus ja epätyypilliset työsuhteet ovat kasvussa. Työelämän epävarmuudet ovat keskittyneet siten, että epätyypillisestä työstä kärsivät juuri valmistuneet nuoret ja erityisesti nuoret naiset. Puolueiden mielipiteet ovat jakautumassa niihin, joiden mielestä työelämän epävarmuutta ei voida merkittävästi vähentää ja niihin jotka uskovat että työelämän laatuun voidaan vaikuttaa politiikan keinoin. Sosialidemokraattisten opiskelijoiden mielestä SDP:n pitäisi olla vahvasti jälkimmäisessä ryhmässä.

Naisten asema työmarkkinoilla on selkeästi heikompi kuin miesten. Palkkaero on ongelmista näkyvin ja puhutuin, mutta naisten ongelmana ovat myös pätkätyöt ja vaikeudet edetä uralla. Suurin osa määräaikaisissa työsuhteissa olevista on naisia.

SONK esittää, että

sukupuolten väliset palkkaerot on poistettava, ja valtion ja kuntien on vakinaistettava perusteettomat määräaikaiset työsuhteet.

Työmarkkinoiden näkökulmasta vanhemmuus on edelleen naiselle taakka, vaikka miehelle se voi olla jopa etu. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen tulee tehdä nykyistä helpommaksi. Sen sijaan, että nainen jää jopa kolmeksi vuodeksi kotiin hoitamaan lapsia miehen tehdessä pitkiä työpäiviä, on järkevämpää, että pienten lasten vanhemmille tarjotaan mahdollisuus lyhennettyyn työpäivään ja vastuu vanhemmuudesta jaetaan tasan vanhempien kesken. Asennemuutosta kaivataan edelleen suhteessa miesten jäämiseen vanhempain- tai hoitovapaalle. Koska nykyiset rakenteet tukevat stereotyyppisiä vanhemmuudenmalleja, on niitä pyrittävä muuttamaan tasa-arvoisemmiksi rakenteellisin keinoin.

SONK esittää, että

vanhempainvapaata pidennetään kolme kertaa kuuden kuukauden jaksoihin ja jaetaan niin, että molemmille vanhemmille kiintiöidään osa vanhempainvapaasta, jota toinen ei voi käyttää. Kolmasosan vapaasta voi sopia perheen sisällä. Yksinhuoltajille taataan 18 kuukauden pituinen vanhempainvapaa.Lisäksi hoitovapaa tulee jakaa tasan molempien vanhempien kesken, sillä juuri hoitovapaa on tehnyt Suomesta "kotiäitiyhteiskunnan". Vanhemmuuden kustannukset jaetaan tasan kaikkien työnantajien kesken perustamalla vanhempainvapaaahasto.

Korkealaatuinen päivähoito on lapsen turva syrjäytymistä vastaan ja edistää lapsen sosiaalista kehitystä ja integroitumista muuhun yhteiskuntaan. Päivähoidon kasvatustyössä tulee suhtautua kriittisesti vallitseviin käsityksiin sukupuolirooleista. Päivähoidon järjestäminen on myös sukupuolikysymys suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa molemmat vanhemmat ovat työelämässä, mutta jossa korostuneesti naisella on velvollisuus huolehtia lapsista. Päivähoito tulisi nähdä hyvinvointivaltion ydintehtäviin kuuluvaksi juuri sen moninaisten vaikutusten kannalta, toisaalta lapsen kehitykselle ja toisaalta sukupuolittuneelle työelämälle. Tilastot osoittavat, että Suomessa äidit jäävät työelämästä hoitamaan lapsiaan pidemmäksi aikaa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Tällä on suoria vaikutuksia naisten palkkakehitykselle ja asemalle työelämässä miehiin verrattuna. 

SONK esittää, että

julkinen päivähoito muutetaan maksuttomaksi kaikille. Päivähoidon kasvatustyön tulee olla sukupuolisensitiivistä

Osa-aika- ja muun pätkätyön tulee perustua yksilön omaan valintaan, ei ulkoa päin saneltuun pakkoon. Työelämän silppuuntumista ei tarvitse hyväksyä. Jokaisella tulee olla oikeus ihmisarvoiseen työhön. Saadulla palkalla tulee voida elää ja tulla toimeen. Sosiaaliturvajärjestelmän tulee kyetä paikkaamaan epäsäännöllisistä työurista johtuvia toimeentulokatkoksia nykyistä paremmin. Yksi laajalti yleistynyt epäsäännöllisiä työsuhteita tarjoava taho on vuokratyötä välittävät yritykset. Työntekijän asema vuokratyöyrityksessä on varsin heikko, sillä yritysten kannalta ei ole merkityksellistä, kuinka monta viikkotuntia työntekijä tekee.

SONK esittää että              

vuokratyöntekijän työsuhdetta parannetaan siten, että hän on vakituisessa työsuhteessa työvoimaa eteenpäin vuokraavaan yritykseen.

Valtio, kunnat ja muu julkinen sektori ovat suuria työnantajia. Julkisen sektorin palkkalistoilla on koko ajan työntekijöitä, jotka ovat virkavapaalla, sairauslomalla tai vuorotteluvapaalla. Sijaisten tarvetta on koko ajan. Samanlainen tilanne on suurissa yksityisen sektorin työpaikoissa. Perinteinen ratkaisu on ollut käyttää sijaisia hoitamaan jonkun tietyn työntekijän töitä sen ajan kun hän on pois. Tämä saattaa olla käytännöllistä lyhyellä tähtäimellä, mutta pidemmällä tähtäimellä lyhyiden pätkien sijaisten kouluttaminen ja perehdyttäminen työhön on kallista. Sijaisuuksien hoitaminen yksittäisenä pätkänä on luonut myös erittäin paljon pätkätöitä erityisesti julkiselle sektorille. Koska sijaisuuksien tarve on pysyvä ja vakiintunut tietylle tasolle, olisi mahdollista palkata muutamia henkilöitä pysyvään työsuhteeseen hoitamaan sijaisuuksia. Tällaisia järjestelyitä kutsutaan työpooleiksi. Työpoolien hyöty nykyiseen järjestelmään verrattuna on se, että pysyvässä työsuhteessa oleva työntekijä tuntee talon tavat ja kerryttää osaamista paitsi itselleen, myös työyhteisölle.

SONK esittää että

luodaan työpooleja, joissa sijaisuuksia tekevät työntekijät ovat vakituisessa työsuhteessa.

Kattava, toimiva ja oikeudenmukainen sosiaaliturva luo turvaa ja vakautta elämäntilanteiden muuttuessa. Nykyistä sosiaaliturvajärjestelmää on arvosteltu byrokraattiseksi ja kannustinloukkuja luovaksi. Järjestelmää on syytä yksinkertaistaa ja asiakaspalvelun tasoon kiinnittää huomiota. Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat ja siksi tarvitaan yksilöllisesti rakentuvaa sosiaaliturvaa. Siirtyminen perustuloon rakentuvaan sosiaaliturvajärjestelmään ei ota ihmisten vaihtelevia elämäntilanteita ja tarpeita huomioon eikä se siksi yksin riitä ratkaisuksi sosiaaliturvan muutostarpeisiin.

Jokaiselle rakennettava syyperusteinen sosiaaliturva antaa mahdollisuuden tunnistaa muitakin kuin toimeentuloon liittyviä ongelmia, joita ihminen on saattanut kohdata. Syyperusteinen sosiaaliturva antaa yhteiskunnalle mahdollisuuden toteuttaa sosiaaliturvan muita tehtäviä, kuten tarjota apua ja palveluita syrjäytyneelle ihmiselle.

Eniten byrokraattisuutta aiheuttaa se, että ensisijaiset sosiaalietuudet kuten työmarkkinatuki ja sairaspäiväraha eivät takaa ihmiselle toimeentulotukinormin ylittävää tulotasoa. Tämä johtaa ”kahdella luukulla” asiointiin, jossa ihmisen toimeentulo koostuu KELA:n maksamasta sosiaalietuudesta ja kunnallisen sosiaalitoimen maksamasta toimeentulotuesta. Lisäksi verotettavan tulon alaraja on liian alhaisella tasolla 1400 eurossa. Verotettavan tulon alarajan nosto yhdessä ensisijaisten etuuksien noston kanssa poistaisi monia järjestelmän byrokraattisia piirteitä.

Lisäksi sosiaalitukien rajapintojen tulee selkiyttää niin, että siirtyminen tukimuodosta toiseen ei aiheuta kohtuutonta vaivaa. Asumisen tukemisessa tulee myös siirtyä nykyisestä kolmesta erillisestä tuesta yhteen asumisen tukimuotoon.

SONK esittää, että

vuotuisen verotettavan tulon alarajaa nostetaan 1400 eurosta 9000 euroon ja KELA:n ensisijaiset etuudet on nostettava tasolle, joka nostaa etuudensaajan toimeentulotukinormin ylittävälle tulotasolle. Lisäksi asumisen tukemisessa tulee siirtyä yhteen tukimuotoon ja sosiaalietuuksien rajapintoja on selkiytettävä.

2.6. Terveydenhuolto

Hyvinvointiyhteiskunnan ytimessä ovat toimivat, julkiset terveys- ja hyvinvointipalvelut. Mikäli terveydenhuolto ei toimi, säteilee se muillekin yhteiskunnan sektoreille ja näkyy ihmisten elämässä. Suomalainen terveydenhoitojärjestelmä ei nykyisellään toimi. Suomalainen yhteiskunta on ottanut pitkän loikan taaksepäin niistä ajoista, jolloin ihmiset luottivat julkisiin terveyspalveluihin, niiden saatavuuteen ja laatuun. Terveyspalveluiden taso on heikentynyt lähes samaa vauhtia muun yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kanssa. Suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä ei ole tasa-arvoinen. Ilmainen terveydenhuolto on taattu useimmalle työssäkäyvälle työterveyshuollon kautta. Sen sijaan kohonneita käyntimaksuja julkisiin terveyspalveluihin maksavat ne suomalaiset, jotka ovat työelämän ulkopuolella. Tämä joukko koostuu monista ihmisistä, nuorista ja vanhoista, työttömistä ja työkyvyttömistä. Yhteistä kaikille on tulojen alhaisuus. Samanaikaisesti kun julkista terveydenhuoltoa kurjistetaan, on Suomella varaa pitää pystyssä kansalaisia eriarvoistavia yksityisiä terveyspalveluita. Sosialidemokraattiset opiskelijat vaativat terveydenhuollon kokonaisuudistusta, jonka tarkoituksena on palauttaa julkiseen terveydenhuoltoon sen tarvitsemat resurssit, palauttaa ihmisten luottamus julkisiin terveyspalveluihin ja luoda Suomeen maailman tasa-arvoisimmat ja laadukkaimmat julkiset terveyspalvelut. 

SONK esittää, että

julkisen terveydenhuollon määrärahat nostetaan tasolle, jolla pystytään tarjoamaan laadukkaat julkiset palvelut, jotka vastaavat ihmisten odotuksia ja tarpeita. Hoitojonot on purettava ja henkilökunnan määrä lisättävä riittävälle tasolle.

Kelakorvausjärjestelmä luotiin paikkaamaan väliaikaisesti julkisen terveydenhuollon puutteita aikana jolloin julkista terveydenhuoltojärjestelmää oltiin vasta rakentamassa. Sen jälkeen poliittinen oikeisto on pitänyt kiinni siitä, että yksityisen terveydenhoidon palveluista tulee osa valtion verovaroista maksettavaksi. Tilapäisratkaisusta tuli pysyvä ja valtion verotuloilla pidetään pystyssä yksityisiä terveyspalveluiden tarjoajia. Kelakorvausjärjestelmästä on seurannut monia ongelmia. Järjestelmä maksaa vuositasolla 150 miljoonaa euroa valtiolle, mikä on kaikki pois julkisten terveyspalveluiden rahoituksesta. Yksityisten terveyspalveluiden tukeminen aiheuttaa rakenteellisen aliresursoinnin julkisiin terveyspalveluihin ja yhteiskunnasta on tullut riippuvainen yksityisistä terveyspalveluista. Poliittinen oikeisto on säännöllisin väliajoin vaatinut Kelakorvauksen prosenttiosuuksien nostamista ja perustellut vaatimustaan sillä että tämä vapauttaisi hoitopaikkoja julkisen terveydenhuollon piiristä niitä tarvitseville. Korvaustason nostamisen puolestapuhujat unohtavat kuitenkin mainita että prosenttiosuuden nostaminen maksaa valtiolle suuria summia. Lisäksi kelakorvausjärjestelmä luo yksityisille palveluntarjoajille automaatin, jossa hintojen nousua ei kannata hillitä, koska joka tapauksessa valtion piikki on koko ajan auki.

SONK esittää että

nykyinen kelakorvausjärjestelmä puretaan hallitusti ja siitä säästyvät rahat laitetaan täysimääräisesti julkisen terveydenhuollon parantamiseen.

Julkisia universaaleja terveyspalveluita käyttävät useat suomalaiset. Palvelu-, käynti ja asiakasmaksujen korottaminen kustannustason mukana muodostavat tosiasiallisesti esteen kaikkein vähävaraisimmille julkisiin terveyspalveluihin. Erilaisten maksujen tarkoituksena on estää ilmaisiin palveluihin liittyvät väärinkäytökset, ei kerätä tuloja terveyspalveluiden rahoittamiseen. Julkisten terveyspalveluiden rahoitus tulee verovaroista. Tämän vuoksi ei ole perusteltua korottaa käynti tai muita maksuja kustannusten nousun myötä.

SONK esittää että

kaikki julkisiin terveyspalveluihin liittyvät maksut irrotetaan kustannusten noususta. Maksujen suuruus määritellään sellaiselle tasolle, ettei se muodostu kenellekään esteeksi käyttää palveluita.

Kaikki terveyspalvelut ovat kuntien järjestämisvastuulla. Kaikkein raskaimmat terveyspalvelut on siirretty keinotekoisten kuntayhtymien vastuulle. Oikeus laadukkaaseen erikoissairaanhoitoon tulisi olla jokaisen suomalaisen oikeus. Pienemmissä kunnissa erikoissairaanhoidon järjestäminen jo yhdelle kunnan asukkaalle voi tulla niin kalliiksi, että kunnan talous joutuu koville Valtiolla tulisi olla nykyistä suurempi vastuu raskaiden terveyspalveluiden järjestämisestä kuntien ja kuntayhtymien sijaan.

SONK esittää että

Erikoissairaanhoidon järjestäminen siirretään valtion vastuulle.