Johdanto

Sosialidemokraattiset Opiskelijat SONK ry näkee feministisen liikkeen yhteiskunnallisena muutosvoimana, jolla on yhteiset päämäärät sosialidemokratian kanssa. Naisasialiike on aikanaan syntynyt taistelemaan heikommassa asemassa olevan sukupuolen puolesta, aivan kuten sosialidemokratia syntyi runsaat sata vuotta sitten taistelemaan heikommassa asemassa olevan ihmisen, taloudellisesti ja sosiaalisesti sorretun työväestön puolesta. 

Sosialismi ja feminismi jakavat yhä tänäkin päivänä saman ideologisen lähtökohdan. Molempien liikkeiden perimmäisenä tavoitteena on emansipaatio, ihmisten vapauttaminen yhteiskunnallisten rakenteiden ja niiden tuottaman eriarvoisuuden sorrosta. Työväenliike on sadassa vuodessa saavuttanut monia niistä tavoitteista, joita Forssan ohjelmassa vuonna 1903 asetettiin.  Myös feministinen liike on saavuttanut monia niistä tavoitteista, joita vielä 1970-luvulla pidettiin suorastaan utopistisina.

Maailma on muuttunut, mutta se ei ole valmis. Ihmisten välinen eriarvoisuus on nähtävissä yhä selvästi niin taloudellisten, sosiaalisten kuin kulttuuristenkin rakenteiden kautta sekä paikallisella että globaalilla tasolla.

Sukupuolten välinen ja sisäinen epätasa-arvo johtuu patriarkaalisesta ja heteronormatiivisesta valtajärjestelmästä. Feminismin tavoitteena on vapauttaa naiset ja miehet näistä sukupuoleen liittyvistä eriarvoistavista rakenteista. Materiaalisella tasolla rakenteet näkyvät taloudellisten resurssien epätasa-arvoisena jakaantumisena. Kulttuurisella tasolla eriarvoisuus näkyy vahvasti sukupuoliin kohdistuvissa erilaisissa rooliodotuksissa, joiden kautta naisten ja miesten odotetaan ja oletetaan käyttäytyvän ja ajattelevan tietyllä tavoin.

Kulttuurista tilaa rajoitetaan rooliodotusten kautta mitä voimakkaimmin. Naiset ja miehet eivät ole vapaita rakentamaan identiteettiään ja persoonallisuuttaan ympäröivässä yhteiskunnassa, vaan tätä prosessia sääntelee vahvasti sukupuolittunut kulttuurinen normisto. Sukupuolen sosiaalinen konstruktio on tärkein sukupuolirooleja selittävä tekijä ja siksi sukupuolten välistä epätasa-arvoa tulee tarkastella myös syvemmällä tasolla. Kulttuurisiin rakenteisiin tulee vaikuttaa ennen kaikkea kasvatuksen, koulutuksen ja sivistyksen kautta. Tiedostaminen on ensimmäinen askel vapautumisen tiellä.

Sosialidemokraattisen liikkeen yhtenä merkittävimmistä tavoitteista tulee olla vallitsevan sukupuolijärjestelmän uudelleen rakentaminen. Tämä tarkoittaa olemassa olevien heteronormatiivisten ja maskuliinisten vallankäytön ja valtahierarkioiden murtamista. Sukupuolten tasa-arvon toteutuminen edellyttää kriittisen, feministisen näkökulman ymmärtämistä ja omaksumista osaksi sosialidemokratian perusperiaatteita. Sosialidemokratian on sitouduttava naisliikkeen päämääriin. Feministinen liike tarvitsee sosialidemokratian joukkovoimaa, siinä missä sosialidemokratia tarvitsee feminististä ajattelua.

Vaadimme perhevapaiden tasa-arvoista jakamista

Yhteiskunnan tulee mahdollistaa tasa-arvoisen vanhemmuuden toteutuminen perheissä takaamalla universaalit hoivapalvelut ja perhevapaajärjestelmän, joka mahdollistaa sekä naisten että miesten työssä käymisen. Työn ja perheen yhdistämisen ongelmat, kasvatusvastuu ja kotityöt eivät ole pelkästään naisten asioita.  

Vanhemmuuden ja hoivan jakaminen perheissä on tärkeää sekä naisten työmarkkina-aseman parantamiseksi että miesten täysipäiväisen vanhemmuuden vahvistamiseksi. Suomalaisen hyvinvointivaltion on jatkossakin perustuttava mallille, jonka kautta perheen ja ansiotyön yhdistäminen yksilölle on mahdollista.

Nykyistä perhevapaajärjestelmää tulee uudistaa rakenteellisesti. Rakenteelliset muutokset ovat erityisen tärkeitä, koska pelkkä asenteisiin vaikuttaminen ei yksinään riitä. Nykyinen näennäistä valinnanvapautta korostava perhepolitiikka on johtanut tilanteeseen, jossa perheet ”valitsevat” perhevapaiden käytön vallitsevien sukupuolisidonnaisten vanhemmuuden sääntöjen mukaisesti, mikä tarkoittaa, että äidit pitävät suurimman osan jaettavaksi tarkoitetuista vapaista.

Perheillä tulee olla vapaus valita, miten he lastensa hoidon järjestävät. Valinnanvapauden on kuitenkin tarkoitettava sitä, että kaikki valittavina olevat hoitomuodot takaavat perheille kohtuullisen toimeentulon. Hälyttävänä esimerkkinä suomalaisessa yhteiskunnassa toimivat kunnat, jotka nostavat kotihoidontuen kuntalisää ja samalla korottavat lasten päivähoitomaksuja. Kustannustehokkuuden nimissä tapahtuva yksityisen hoivan suosiminen julkisen sijasta, on täysin kestämätön kehityskulku ja johtaa ainoastaan perinteisten sukupuoliroolien ja perhemallin vahvistumiseen.

Vallitsevaan kotihoidontukeen perustuvaan pienten lasten hoitovapaaseen on suhtauduttava kriittisesti monestakin syystä. Se on itsessään kannanotto yksityisen, kotona tapahtuvan hoivan puolesta. Lisäksi se suosii perheitä, joissa kahden ansaitsijan välillä vallitsevat suuretkin tuloerot. Suomessa lyhyt vanhempainvapaa ja pitkä hoitovapaa ovat johtaneet siihen, että yhä useampi nainen on pitkiä aikoja poissa työmarkkinoilla, erityisesti silloin kuin nainen jää vanhempainvapaalle määräaikaisesta työsuhteesta.

Taloudelliset seikat eivät saa määritellä sitä, miten hoiva järjestetään yhteiskunnassa. Julkiset hoivapalvelut, erityisesti lasten päivähoito, ovat korvaamattomia sukupuolten tasa-arvon toteutumisen kannalta. Julkisen päivähoidon saatavuuden turvaaminen ja maksuttomaksi muuttaminen mahdollistaa palveluiden käytön kaikille kansalaisille.

Vanhemmuuden kustannukset tulee jakaa tasan kaikkien työnantajien kesken perustamalla vanhempainvapaarahasto.

Vanhempainvapaata tulee pidentää kestoltaan 18 kuukauteen, joka jaetaan kolmeen kuuden kuukauden jaksoon, joista yksi on kiintiöity äidin ja yksi isän käytettäväksi, sekä yksi jaettavaksi vanhempien kesken.

Isyyden tukeminen tulee aloittaa varhain, jo perheneuvoloiden tasolta. Isiä tulee kannustaa käyttämään aiempaa enemmän heille kuuluvia oikeuksia ja mahdollisuuksia olla lastensa kasvun tukena hoivaajina sekä kantamaan vastuuta lasten hoidosta ja kasvatuksesta.

Perhevapaajärjestelmän uudistus tulee toteuttaa siten, että yksinhuoltajaisien - ja äitien perheissä on vastaavat oikeudet, vaikka toista vanhempaa ei ole jakamassa perhevapaata.

Vanhemmuuteen liittyvät oikeudet ja etuudet tulee yhdenvertaisesti ulottaa koskemaan myös sateenkaariperheitä.

Äitiys-, isyys - ja vanhempainlomien sekä hoitovapaan ajalta tulee kertyä eläkettä ja kokemuslisiä.

Minimitasoisia äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahoja tulee korottaa vähintään 30 prosentilla.

Julkinen päivähoito tulee muuttaa maksuttomaksi kaikille kansalaisille.   

Vaadimme sukupuolittuneen väkivallan rakenteiden purkamista

Tilastollisesti väkivallan tekijöistä suurin osa on miehiä. Väkivallan kohteeksi joutuvat kaikki sukupuolet, mutta eri konteksteissa. Sukupuolittunut väkivalta on poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten rakenteiden tuottamaa ihmisten välistä eriarvoisuutta, josta kärsivät niin naiset kuin miehetkin. Väkivaltaa käytetään miesten valta-aseman eli patriarkaatin uusintamiseen. Patriarkaatissa valta jakautuu hierarkkisesti ja epätasaisesti, minkä seurauksena paitsi naiset myös suurin osa miehistä elää sorrettuina. Jatkuva väkivaltakuvaston toisto turruttaa väkivaltaan ja normalisoi sen osaksi elämää.

Suomessa on siirryttävä kaikille kansalaisille yhteiseen kansalaispalvelusjärjestelmään, jonka piiriin kuuluvat sekä miehet että naiset. Sen kautta kyettäisiin hyödyntämään myös naisten valmiudet kriisien torjunnassa sekä purkamaan armeijan nykyisellään luomaa keinotekoista sukupuolijakoa.

Naisiin kohdistuva väkivalta on väline, jota käytetään naisten alistamiseen ja joka on merkittävä este sukupuolten välisen tasa-arvon toteutumiselle. Lähisuhdeväkivalta on maailmanlaajuisesti merkittävin naisten terveysriski. Prostituutio ja ihmiskauppa ovat vakavia naisiin kohdistuvan väkivallan muotoja sekä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Miesten naisiin kohdistaman väkivallan mitätöiminen on osa naisiin kohdistettua väkivaltaa.

Lähisuhdeväkivallan ehkäisemistyöhön tulee osoittaa enemmän resursseja.

Väkivallan uhreille ja tekijöille on järjestettävä kriisiapua, neuvontaa ja tukea myös haja-asutusalueilla. Viranomaisia on koulutettava lähisuhdeväkivallan tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi.

Turvakotipaikkojen määrää on lisättävä EU:n asiantuntijaryhmän suosituksen tasolle, eli yksi turvakotipaikka 10 000 asukasta kohti.

Naisille tulee perustaa Miesten keskusta vastaava matalan kynnyksen avopalvelupiste, jossa tarjotaan moniammatillista kriisiapua ja tukea.

Hallituksen on luotava poikkihallinnollinen, kansallinen toimintaohjelma naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseksi. Ohjelman toteuttamista ja seurantaa varten on perustettava pysyväisluonteinen koordinoiva taho.

Seksin osto tulee kriminalisoida.

Prostituutiosta irrottautuville on luotava voimaannuttava exit prostituutio –ohjelma.

Julkisen sektorin on otettava vastuu tukipalveluiden järjestämisestä.

Ihmiskauppaa ja prostituutiota ylläpitäviä rakenteita vastaan on taisteltava niin Suomessa kuin kansainvälisestikin.

Miehiin kohdistuva väkivalta on suurimmaksi osaksi miesten välistä väkivaltaa. Miehet käyttävät väkivaltaa mieshierarkioiden uusintamiseen. Miehet joutuvat väkivallan kohteeksi useimmiten julkisilla paikoilla. Väkivalta on ritualisoitu osaksi miesten arkea koulussa ja kadulla sekä monissa instituutioissa kuten puolustusvoimissa. Miesten itseensä kohdistama väkivalta on oman henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin laiminlyöntiä sekä omien tarpeiden ja tunteiden vähättelyä, mikä lisää väkivaltaista käyttäytymistä muita kohtaan, edistää syrjäytymistä ja selittää osaltaan miesten korkeita itsemurhalukuja.

Miesten väkivallan harjoittaminen on pitkälti historiallisesti legitimoitu ja kulttuurisesti institutionalisoitu, minkä seurauksena miesten on naisia vaikeampaa vastustaa väkivaltaista käytösmallia. Myös nainen voi harjoittaa miehisiä väkivallan muotoja.

Sukupuolittuneen väkivallan rakenteet on tehtävä näkyviksi, jotta ne voidaan purkaa ja vapauttaa miehet ja naiset niiden puristuksesta.

Vaadimme sukupuolinäkökulman integroimista koulutukseen ja kasvatukseen

Jokainen ihminen ansaitsee tulla kohdelluksi yksilönä, ei vain sukupuolensa edustajana. Yhteiskunnassa voimakkaana elävät sukupuoliroolit ja normiodotukset ohjaavat naisten ja miesten käyttäytymistä kaikissa elämänvaiheissa. On tuotettava keskustelua, joka auttaa vanhempia tiedostamaan omat sukupuolittuneet toiminta- ja kasvatustapansa. Käsitykset tyttöjen ja poikien erilaisista taidoista, valmiuksista, mieltymyksistä ja kiinnostuksen kohteista elävät yhä vahvoina. Erityisesti koululaitos on vahvasti sukupuolittunut tila, jossa käsitykset sukupuolista voivat muodostua hyvinkin stereotyyppisiksi.

Kaikessa opetuksessa ja kasvatuksessa tuleekin kannustaa tyttöjä ja poikia rakentamaan persoonallisuuttaan yksilöllisten ominaisuuksiensa, ei sukupuolensa perusteella. Sukupuolisensitiivisen näkökulman kautta pyritään tiedostamaan vallitsevat sukupuolia eriarvoistavat valtarakenteet, mutta toisaalta kohdellaan jokaista ihmistä yksilönä, joilla on voi olla erilaiset kiinnostuksen kohteet ja tarpeet.

On tärkeää tiedostaa ja tehdä näkyväksi yhteiskunnan sukupuolijaolle perustuvia käytäntöjä. Suurimman muutoksen tulee lähteä asenteiden tasolta.

Sukupuolisensitiivinen näkökulma ja tasa-arvokasvatus tulee huomioida erityisesti päiväkotien ja koulujen opetusmateriaaleissa ja niiden valmistamisessa.

Sukupuolisensitiivinen näkökulma tulee saattaa olennaiseksi osaksi opetus - ja kasvatusalalla työskentelevien koulutusta. Kouluissa tehtävän tasa-arvotyön on oltava suunnitelmallista ja säännöllistä.

Peruskoulujen sukupuoli – ja seksuaalikasvatuksen on oltava sisällöltään ja määrältään samanlaista sekä tytöille että pojille. Seksuaalikasvatuksen ei tule perustua vain biologisiin näkökulmiin, vaan siinä tulee tuoda esiin myös seksuaalisuus nautinnon lähteenä sekä yksilön seksuaaliset oikeudet. Heteroseksuaalisuutta ei tule esittää ainoana seksuaalisuuden muotona.

Kriittisen sukupuolentutkimuksen tuloksia tulee ryhtyä käyttämään paremmin hyväksi koulutuksessa ja sen suunnittelussa.

Vaadimme työelämän tasa-arvoa

Merkittävä työelämän tasa-arvon toteutumisen este on työelämän sukupuolittuneisuus. Segregaatio on ensinnäkin horisontaalista eli toimiala- ja tehtäväkohtaista. Toisekseen se on vertikaalista eli naiset ja miehet toimivat eri hierarkiatasolla. Molemmista seuraa, että miehet ansaitsevat keskimäärin naisia paremmin. Naisvaltaisten alojen huonompaa palkkatasoa ei voida selittää työn vaativuudella tai koulutustasolla. Kyse on patriarkaalisesta vallankäytöstä ja taloudellisesta sorrosta. Lisäksi naisten pitäminen syrjässä päätöksen teosta on kulttuurista sortoa.

Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelevistä suurin osa on synnytysikäisiä naisia. Valtaosa heistä työskentelee määräaikaisesti vasten tahtoaan, koska eivät ole löytänyt vakituista työtä. Perhevapaiden kustannusten jakaminen työnantajien kesken edistäisi naisten asemaa työmarkkinoilla, koska tällöin naisen palkkaaminen ei olisi työnantajalle riski. Lisäksi perhevapaiden jakaminen tasapuolisesti miesten ja naisten kesken vahvistaisi miesten asemaa huoltajuuskiistoissa ja naisten asemaa työmarkkinoilla.

Naisten tekemälle työlle on annettava sen ansaitsema tunnustus. Julkisen sektorin naisvaltaisten alojen palkkoja on nostettava. Palveluihin panostamisen tulee näkyä myös naisten palkoissa ja työtilanteissa.

Sukupuolten väliset palkkaerot on poistettava. On edistettävä läpinäkyvyyttä kaikilla tasoille. Läpinäkyvyyttä on edistettävä siten, että yksityisen sektorin maksamista palkoista tehdään julkisia, jotta työntekijät voivat valvoa oikeuksiaan samapalkkaisuuden toteutumisesta.

Työehtosopimusten ylitse tehtävä työn vaativuuden arviointi ja palkkavertailut on tehtävä mahdolliseksi.

Valtion ja kuntien on vakinaistettava välittömästi perusteettomat määräaikaiset työsuhteet. Laittomien määräaikaisten työsuhteiden kitkemiseksi on luotava kanneoikeus.

Työelämän segregaation purkaminen edellyttää koulutuksen segregaation purkamista. Eri alojen sukupuolenmukaiseen eriytymiseen on puututtava koulutuksella ja asennekasvatuksella.

Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa tulee tietoisesti välttää jatkokoulutukseen hakeutumista ohjaavien sukupuolittuneiden roolimallien ja asenteiden välittämistä lapsille ja nuorille. Tasa-arvohankkeiden kautta voidaan ohjata tyttöjen ja poikien koulutus ja –uravalintoja.

Vaadimme hyvinvoinnin tasa-arvoa

Myös huono-osaisuus on sukupuolittunut ilmiö. Suomessa miehet muodostavat suurimman osan asunnottomista, alkoholisteista, mielisairaaloiden pitkäaikaispotilaista, työkyvyttömistä, pitkäaikaistyöttömistä, huumeiden käyttäjistä ja vangeista. Näiden ryhmien kuolleisuus on moninkertainen muuhun väestöön nähden. Lisäksi miehet tekevät itsemurhan kolme kertaa naisia useammin. Miehet syrjäytyvät naisia useammin ja syvemmin. Merkittävä tekijä tässä prosessissa ovat ahtaat ja jäykät sukupuoliroolit, joiden puitteissa miesten ei ole sallittua osoittaa heikkoutta tai hakea apua. Lisäksi perinteiseen maskuliinisuuteen ei kuulu sellaisen itsereflektion harjoittaminen, joka lisäisi itseymmärrystä ja sen myötä välitöntä henkistä sekä välillistä fyysistä hyvinvointia.

Naisten ja miesten köyhyys Suomessa ilmenee eri tavoin. Toimeentulotukea saavissa yksinhuoltajaperheissä huoltaja on useimmiten nainen. Suurimman toimeentulotuen saajien ryhmän muodostavat kuitenkin yksinäiset miehet, joita on yli 40 % kaikista toimeentulotuen saajista.

Miehet omistavat lähes kaiken maailman yhteenlasketusta omaisuudesta. YK:n mukaan maailmassa äärimmäisessä köyhyydessä elävistä 70 % on naisia. Köyhät naiset ovat erityisen haavoittuvaisia ihmisoikeusloukkauksille ja vaarassa joutua ihmiskaupan uhreiksi. Köyhyys on myös merkittävä terveysriski. Naisten alistetun aseman, puutteellisen koulutuksen ja seksuaalisen väkivallan takia naisten riski saada HIV-tartunta on miehiä selvästi korkeampi. Suurin osa maailman koulua käymättömistä lapsista on tyttöjä. Kaksi kolmasosaa maailman lukutaidottomista on naisia. Naisten kansalaisoikeudet, sosiaaliset oikeudet ja poliittiset oikeudet ovat toteutuneet useissa maissa miesten oikeuksia radikaalisti heikommin. Naisten suuri osuus köyhistä ei ole sattumaa, vaan tietoista sukupuolittunutta köyhdyttämistä.

Miesten syrjäytymiseen tulee puuttua sekä ennaltaehkäisevin että korjaavin toimenpitein syrjäytymisprosessin erityispiirteet huomioiden.

Mielenterveyspalveluihin, päihdehuoltoon ja sosiaalihuoltoon tulee budjetoida rahaa riittävästi, että kunnat voivat järjestää palvelut niitä tarvitseville ilman hoitojonoja.

Naisten köyhyys ja köyhdyttäminen on ymmärrettävä merkittäväksi esteeksi tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutumiselle. Naisten kansalais-, poliittisten ja sosiaalisten oikeuksien toteutumista kaikkialla maailmassa tulee valvoa ja vaatia.

Vaadimme yhdenvertaista ja syrjimätöntä yhteiskuntaa

Heteronormatiivisuus on patriarkaatin tapaan hegemoninen valtarakenne ja diskurssi, jolle sukupuolisopimus myös suomalaisessa yhteiskunnassa rakentuu. Feministisen ajattelun tärkeimpiä tehtäviä on tunnistaa sukupuolia ja seksuaalisuuksia syrjivät rakenteet, tehdä ne näkyviksi ja tätä kautta vaikuttaa vallitsevien yhteiskunnallisten asenteiden, käytäntöjen ja lainsäädännön muuttamiseksi.

Seksuaali – ja sukupuolivähemmistöt kohtaavat syrjintää monella yhteiskunnan tasolla. Homofobia on edelleen ongelma Suomessa. Lainsäädäntö ja yhteiskunnalliset käytännöt sisältävät paljon epäkohtia, joihin tulee puuttua. Syrjimätön yhteiskunta takaa yhdenvertaiset oikeudet kaikille ihmisille sukupuoleen ja seksuaalisuuteen katsomatta.

Heteronormatiivisuutta tulee purkaa määrätietoisesti koulutuksen ja kasvatuksen kautta tarjoamalla tietoa eri seksuaalisuuksista ja sukupuoli-identiteeteistä.

Perheen sisäinen adoptio on mahdollistettava lainsäädännön kautta, jotta lapsen asema ja hänen perhesuhteensa tulisivat turvatuiksi samaa sukupuolta olevien vanhempien perheissä.

Homoparien adoptio-oikeus on mahdollistettava lainsäädännön kautta.  

Sateenkaariperheille on taattava samat oikeudet kuin kahden huoltajan heteroperheille.

Adoptiovanhemmilla on oltava oikeus taloudellisesti tuettuun äitiys- vanhempain- sekä isyyslomaan.