Rohkaisevaan ammattikasvatukseen?
SONKin liittohallituksen jäsenen Hermanni Riikosen kolumni
Onko koulu vaikuttanut sinuun? Oletko oma itsesi koulun ansiosta vai
koulusta huolimatta?
Toimin opettajana ammattikoulussa. Suurin
osa opiskelijoistani on nuoria, jotka voimakkaasti rakentavat minuuttaan
ja raivaavat itselleen paikkaa yhteiskunnassa. Koulu antaa tähän
aineksia. Jos ei muuta, niin ammattikoulu antaa ainakin ammatin.
Suurimmalle osalle suomalaisista ammatti, työ tai jomman kumman puute
vaikuttaa paljon sekä itsearvostukseen että yhteiskunnan antamaan
arvoon. Ammattikoulun tarkoitus on lähettää maailmalle ammattitaitoisia
työntekijöitä.
Moni poliitikko ja virkamies ei ajattele asiaa
tämän syvemmälle. Koulumaailman sisällä kuitenkin havaitsee
hätkähdyttävän isoja juttuja. Miten monella eri vivahteella valmistuva
opiskelija voikaan todeta "nyt minä olen kokki" tai "minusta tuli
metallimies"? Koulut eivät kasvata vain ammattiosaajia, ne kasvattavat
yhteiskunnan jäseniä. Ja kouluilla totta vie on piilotetut tavoitteensa,
millaisia jäseniä he yhteiskuntaan haluavat tuottaa.
Olen
kohdannut kahdenlaista piilo-opetussuunnitelmaa. Toinen on hyvin
perinteinen: ammattikoulussa insinöörit ja maisterit tekevät selväksi,
kuinka tyhmiä ja kelvottomia ammattikoulun opiskelijat ovat. Heidän on
pysyttävä kurissa ja järjestyksessä ja toteltava nöyrästi viisaampiensa
tahtoa. Eikä vain koulussa, vaan yhteiskunnassa yleensäkin. Duunari,
minä kyllä osaan päättää puolestasi.
Toisenlainen tapa kohdata
opiskelijat on ottaa heidät tasavertaisina ihmisinä, jotka saattavat
joissakin asioissa olla fiksumpiakin kuin opettajansa. Työtä tehdään
yhdessä sovittujen pelisääntöjen suomassa rauhassa, ei opettajien
diktatuurissa. Opiskelijoita kannustetaan toteuttamaan itseään ja
näkemään rajattomat mahdollisuutensa. Olette loistotyyppejä. Ties minne
teidän itse kunkin tie johtaa.
Väitän, että 2000-luvulla vain
toinen näistä kasvatusaatteista voi säilyä elinvoimaisena.
Yhteiskunnalla ei yksinkertaisesti ole varaa heittää ketään ulos
luokasta syrjäytymään eikä jättää odottamaan, että joku osoittaa työtä,
johon hänenlaisensa vätys kelpaa. Yhteiskunta tarvitsee ihmisiä, jotka
uskaltavat tehdä rohkeita ratkaisuja, perustaa yrityksiä ja yhdistyksiä,
rakentaa kumppanuuksia ja kertoa, miten asiat voisi tehdä vielä
paremmin. Ennen kaikkea tarvitaan ihmisiä, jotka opiskelevat uutta
mielellään ja omatoimisesti, pakottamatta.
Aikuiskoulutus kärsii
jatkuvasti siitä, että siihen hakeutuvat jo ennestään hyvin koulutetut.
Vähän koulutettuja ei oikein tahdo saada koulutukseen isojen
hankeohjelmienkaan voimalla. Ammattikoulumaailmaa nähtyäni en enää
ihmettele, miksi - mutta uskon, että tulevaisuus näyttää valoisammalta.
Hermanni Riikonen
SONKin liittohallituksen varajäsen