Oppivelvollisuuden jatkamisesta apua nuorten syrjäytymiseen
SONKin varapuheenjohtajan Mikko Heinikosken kolumni
Oppivelvollisuuden jatkamisesta apua nuorten syrjäytymiseen
Viime
viikkojen aikana koulutuspoliittiseen keskusteluun on noussut
oppivelvollisuuden pidentäminen. Oppivelvollisuuden säätämistä voidaan
pitää yhdeksän vuotta kestäväksi velvollisuudeksi yhtenä Suomen
koulutusjärjestelmän tärkeimpinä uudistuksina yhdessä
peruskoulujärjestelmän luomisen kanssa. Nämä uudistukset ovat
tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme ja sitä kautta suomalaisen
hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita. Kuitenkin nykyinen 16-vuotiaaksi
kestävä oppivelvollisuus ei pysty vastaamaan tämän päivän haasteisiin.
Sosialidemokraattiset opiskelijat ovat esittäneet jo paljon ennen nyt
mediassa käytävää keskustelua, että oppivelvollisuutta pitää jatkaa 18
vuotiaaksi asti.
Opetusministeri Virkkunen ehti tuoreeltaan
tyrmäämään Jutta Urpilaisen ja Paavo Arhinmäen esiin nostaman
oppivelvollisuuden pidentämisen perinteisellä kokoomuslaisella
ajattelulla. Yksilön vapaus estää hänen mielestään tärkeän uudistuksen
toteuttamisen. Suomen lukiolaisten liitto esitti tuoreessa
kannanotossaan hyviä keinoja syrjäytymisen estämiseksi kuten ohjauksen
lisäämistä ja motivointia, vaikkakin liitto suhtautui kielteisesti
oppivelvollisuuden pidentämiseen. Hyvään tahtoon perustuvat
toimenpiteet eivät kuitenkaan pelkästään riitä. Käytännössä
oppivelvollisuuden pidentäminen ei vaikuta mitenkään suurimpaan osaan 2.
asteen opiskelijoihin. Kuitenkin syrjäytymisvaarassa olevat tai tähän
kierteeseen jo ajautuneet nuoret tarvitsevat yhteiskunnan kaiken tuen.
Vapaaehtoinen niin sanottu kymppiluokka on antanut hyviä tuloksia, mutta
taloudellista syistä yhä harvempi kunta tarjoaa tätä mahdollisuutta.
Vastustajat puhuvat pakkotoimista. Muutos olisi kyllä pakko, mutta se ei
kohdennu apua tarvitsevaan nuoreen, vaan yhteiskuntaan.
Oppivelvollisuusiän nostamisella valtio ja kunnat velvoitetaan
järjestämään jokaiselle nuorelle opiskelupaikka.
Nykyinen
oppivelvollisuus oli aikanaan kovan kritiikin kohteena, mutta harvassa
on nykyään sen moittijat. Tuoreimman tutkimuksen mukaan
oppivelvollisuuden pidentämisellä on kansan enemmistön tuki takana,
päättäjät voisivat vetää tästä omat johtopäätöksensä. Hyvän asian takia
mielipiteen muuttaminen olisi suotavaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä
Helsingin ja Espoon kaupunkien liikuntatoimien uusi myönteinen
suhtautuminen homofobian vastaiseen kampanjaan. Onneksi
kansalaismielipiteellä on vielä vaikutusta päättäjiin.
Mikko
Heinikoski
SONKin varapuheenjohtaja