Kenen Paras-hanke?

Matti Wiberg on tuoreessa teoksessaan tehnyt listan politiikan kielessä käytettävistä sanoista. Oikeastaan on aika hauska nähdä kirjoitettuna ympärilläni liikkuvien ihmisten puheissa viliseviä termejä. Toisaalta on hyvä muistuttaa itseään, että politiikassa on tosiaan oma slangi. Kaikille ei ole arkipäivää puhua junttauksista, ryhmyreistä, kehyksistä, TAE:sta, kokkareista, ukkopiiristä ja kolmen koplasta.

Poliitikot voivat puhellaan vieraannuttaa kansalaiset politiikasta ja samalla kätkeä termeihin isoja ja merkittäviä asioita. Uskon, että esimerkiksi harva kuntalainen pystyy määrittelemään viime aikoina poliitikkojen suussa puhki kuluneen Paras-hankkeen sisällön. ”Kielien” opiskelu ei siis ole tarpeen vain pärjätäkseen ulkomailla ravintolassa, vaan ymmärtääkseen mitä päättäjät minun asioistani puhuvat.

Vuotta 2006 voisi kutsua kuntien vuodeksi. Kuntien hätähuuto kuului eduskuntaan asti jo keväällä 2005, jolloin käynnistyi Paras–hanke kunta- ja palvelurakenteen uudistamiseksi. Hallitus antoi esityksensä eduskunnalle kuntajakolain muuttamisesta syyskuussa 2006. Hankkeen myötä syntynyt puitelaki antaa nimensä mukaisesti kunnille puitteet, kun ne uudistavat kunta- ja palvelurakenteita. Uudistusten pohjalta toivotaan syntyvän alueellisia erityispiirteitä vahvistava kuntarakenne. Viime vuoden aikana kuntasektorilla käytiinkin keskusteluja tulevasta, mietittiin uusia ja innovatiivisia avauksia, pelättiin muutoksia ja haettiin mallia edelläkävijöiltä. Kuntataloudesta puhuttiin enemmän kuin vuosiin.

Kuntaliiton kehitysjohtaja Kaija Majoinen jakaa kunnat kolmeen ryhmään. Hänen mukaansa edelläkävijöitä ovat sellaiset kunnat, jotka ottavat muutoksen omiin käsiinsä. Nämä kunnat eivät muuta rakenteita valtiota varten, vaan kuntalaisia varten. Sopeutujiin kuuluvat sellaiset kunnat, jotka lähtevät toteuttamaan puitelain minimivaatimukset. Häviäjiin kuuluvat sellaiset kunnat, jotka kuvittelevat asioiden olevan kunnassa niin hyvin, ettei tarvetta muutokseen ole. Tätä jakoa tulisi jokaisen kunnan valtuutetun miettiä nyt tosissaan.

Kunnallispolitiikasta puuttuu valitettavan usein kyky visioida pitkälle tulevaisuuteen. On turvallista ja toisaalta aina lähestyvien vaalien kannalta järkevääkin keskittyä niihin prosesseihin, jotka jo ovat kuntien rattaissa hyvää vauhtia menossa eteenpäin. Neljän vuoden jaksoissa ei kuitenkaan luoda uutta eikä kehitetä pitkäjännitteisesti kokonaisuutta. Poliitikoilla tulisi ennen kaikkea olla kyky tuottaa ideoita ja uusia ratkaisuja yhteiskuntaamme.

Vaativin osa Paras-hankkeesta on siis edessä. Kuntien variaatiot hankkeen toteutuksesta tulevat olemaan hyvin erilaisia. Huolestuttavia piirteitä on jo nähtävissä. Valtion ohjaus on lisännyt joidenkin kuntien välinpitämättömyyttä taloudesta ja kokonaisuudesta. Kuntien pakkoyhdistämistä odoteltaessa rakennetaan urheiluhalleja, kouluja ja vanhainkoteja, vaikka tiedetään väestöpohjan olevan riittämätön toimintojen ylläpitämiseen alueella sellaisenaan. Tällä tavoin ajatellaan turvattavan palvelujen pysyminen omassa kylässä. Yhdistymisneuvotteluja käytäessä halutaan ”porkkanarahat” käytettävän minun kuntani hyväksi kokonaisuudessaan. Jos tarjouksen koetaan olevan liian pieni, neuvottelut kariutuvat.

En ymmärrä lainkaan tällaista ajattelua. Tehdään politiikkaa millä tasolla tahansa on aina osattava katsoa taakse ja eteen, pienempään ja suurempaan. Yhdistymistä suunniteltaessa tulisi kaikkien miettiä uuden kunnan kannalta parhaita ratkaisuja. Eihän puitelain tarkoituksena ole rakentaa ”porkkanarahojen” turvin elitististä asuinaluetta kaikilla lähipalveluilla varustettuna uuteen kuntaan. Pahimmillaan tällainen ajattelu voi johtaa tulevat yhdistyvät kunnat tiukalle säästökuurille, jotta saadaan nämä huolettomien vuosien investoinnit järkevälle tasolle.

Suuri haaste kunnallispoliitikoilla on eteen ja taakse katsomisen lisäksi oman aseman menettämisen pelosta huolimatta valvoa aidosti kuntalaisten parasta. Varmaa on, että väriä neuvotteluihin tuovat eri kuntien poliittisen kentän jakaumat. Henkilökemiat eivät kuitenkaan saa olla esteenä kuntaliitosten synnylle. Päättäjien vahva visio tulevasta pelastaa monta kuntaa uppoamiselta.    

Luuletko, että huomaisit jos poliitikko käyttäisi päättymättömän puheen –tekniikkaa esimerkiksi puhuessaan Paras-hankkeesta? Nimittäin Puolassa opiskelijat kehittivät poliitikoille apuvälineeksi puhemyllyn, joka julkaistiin Suomen kuvalehdessä 1981. Se on koottu neljän sarakkeen ja kymmenen rivin taulukoksi. Yhdistelemällä taulukossa olevia lauseita summittain yhteen saadaan 10 000 erilaista lauseyhdistelmää. Poliitikko voisi taulukkoa käyttämällä puhua seuraavasti: ”Hyvät virkaveljet, organisaation uusi toimintakaavio, antaa mahdollisuuden parantaa, alustavia ehdotuksia.

Arkipäivän kokemukset osoittavat, että; rakenteellisten ehtojen vahvistaminen ja kehittäminen, antaa myönteisen panoksen saneeraamiseen ja uudenaikaistamiseen ja edistää, vastuuntuntevaa asennetta organisaatiossa toimivilta. Ei kuitenkaan sovi unohtaa, että; toimintamme määrän ja alan jatkuva kasvu, näyttelee keskeistä osaa pohdittaessa, nykyisiä taloudellisia ja hallinnollisia oloja.” Tämä riittänee esimerkiksi ja muistutukseksi meille, että ei ainoastaan politiikassa käytetty slangi vaan myös puheen sisältö voi vieraannuttaa kuulijat puhujasta. Vaalityön taas käynnistyttyä on kaikkien hyvä terästää aistejaan ja kuunnella, mitä poliitikko todella sanoo!

Kirjoittaja on SDP:n kansanedustajaehdokas Raumalta. Vieraile myös osoitteessa www.kristiinasalonen.net