Yhteisöllisyys unohtuu yliopistoissa

Yle uutisoi tänään näyttävästi Itä-Suomen yliopistossa valmistuneesta tutkimuksesta, jossa joka 20. yliopisto-opiskelija kokee päivittäistä kiusaamista, ja yli 10% opiskelijoista kertoo nähneensä kiusaamista. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että yli 1000 yliopisto-opiskelijaa kokee kiusaamista päivittäin.

Tulokset ovat hälyttäviä. Kiusaajia ovat sekä opiskelijat että henkilökunnan jäsenet. Kiusaaminen aiheuttaa myös aikuisiällä syviä henkisiä haavoja ja vaikeuttaa arkea. Kiusaamisella on eittämättä myös vaikutuksia opiskelujen edistymiseen ja opiskelukykyyn. Miksi aikuisten ihmisten kiusaamisesta ei puhuta enemmän, ja ennen kaikkea: mikä ajaa aikuiset ihmiset kiusaamaan toisiaan?

Yhteisöllisyyden edistäminen ei ole yksin ylioppilaskuntien asia. Yliopistot puhuvat mielellään tiedeyhteisöstä, mutta käytännön teot yhteisöllisyyden edistämiseksi jäävät korulauseiksi papereille. Tiedeyhteisö edistää yhteisöllisyyttä antamalla palautetta kurssin sisällöstä.

Viimeaikaiset yliopistoissa tapahtuneet muutokset ovat olleet omiaan aiheuttamaan kränää opettajakunnassa, ja yliopiston huono henki heijastuu helposti opiskelijoihin. Yhteisöllisyyteen on uskottava kaikilla tasoilla, ja yhteisöllisyyden on näyttävä arjessa. Yliopistoihin tulevat uudet opiskelijat aistivat oppiahjonsa tavat henkilökunnalta ja vanhoilta opiskelijoilta, ja välinpitämätön ilmapiiri siirtyy näin yhä uudelle opiskelijapolvelle.

Yhteisöllisyys on paras keino edistää myös turvallisuutta. Aito turvallisuuden tunne ei synny valvontakameroista eikä huumetesteistä, vaan luottamuksellisesta, välittävästä ja luontevasta ilmapiiristä yliopiston sisällä. Se ei tarkoita kestohymyä tai ongelmien lakaisua maton alle, vaan ihmisen kohtaamista ihmisenä, ajan ja mahdollisuuksien antamista, ennakkoluulojen hälventämistä ja ennen kaikkea kunnioitusta. Kunnioitusta kaikkia yhteisön jäseniä kohtaan.