Vaalityöllä on merkitystä

Korkeakoulujen edarivaalisyksyn ensimmäinen koitos hoidettiin kunnialla kotiin. Torjuntavoitoksikin sitä voisi kutsua, kun OSY säilytti ainoan paikkansa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistossa. Vaikka äänimäärä laski hieman, jäi käteen tukuittain onnistumisen kokemuksia.

Ensinnäkin oli hienoa huomata, että vaalityöllä on todella merkitystä. OSYn edaattoriksi valittiin vaalipäällikkömme Rami Lindström, joka jaksoi pieteetillä jakaa flaijereita ja hymyillä ihmisille. Rami palkittiin 25 äänellä, ja listan äänimäärällä hän oli 53. valituista 60 edaattorista.

Flaijereita on syytä korostaa. Liiton toimiston vaalityöntekijä Anette Karlsson teki halukkaille hienot henkilökohtaiset flaijerit, joiden avulla allekirjoittanutkin sai useita ääniä. Kannustan kaikkia hommaamaan omat flaijerinsa ja jakamaan niitä yhteisten vaalilehtien ja muun materiaalin lisäksi.

Hienoimmat kokemukset liittyvät kuitenkin ihmisten kanssa käymiini keskusteluihin. Mielenkiintoisimman keskustelun kävin lähemmäs sata ääntä saaneen ainejärjestöläisen kanssa. Hän rupesi kertomaan, kuinka kaikkia varmasti ärsyttää flaijereita jakavat hemmot ja miten hän itsekin viime edarivaaleissa ärsyyntyi, kun kampuksen läpi kulkiessaan ei saanut olla rauhassa. Ainejärjestöjen flaijereitakin hän jakoi kuin anteeksipyydellen.

”Mutta tätähän se demokratia on”, vastasin hänelle. ”Jos meidät poistettaisiin täältä, niin mitä perusopiskelijalle tai kansalaiselle jo muutenkin parjatusta edustuksellisesta demokratiasta olisi jäljellä”, jatkoin. Hän totesi, ettei ollut ikinä miettinyt asiaa siltä kannalta, mutta tajusi kuitenkin tekevänsä tärkeää työtä.

Demokratia vilauttelikin kasvojaan yliopistolla useaan otteeseen. Kasvot näkyivät niin kahvipönttöinä, flaijereita jakavina ihmisinä, flaijereina, pinsseinä, poliittisina väittelyinä, äänestyslipukkeina ja vaalikahveina. Valitettavasti tämä ei näkynyt kuitenkaan äänestysaktiivisuudessa. Äänestysprosentti tippui prosenttiyksikön edellisistä vaaleista, vaikka ennakkoäänten perusteella aktiivisuus olisi ollut korkeampi kuin kaksi vuotta sitten.

Poliittisten kannalta huolestuttavaa on sitoutumattomien voittokulku vaaleista toiseen. Ainejärjestöläiset kasvattivat paikkamääräänsä kolmella, sitoutumattomat yleisesti yhdellä. Mistä tämä kertoo? Ovatko puoluepoliittiset järjestöt menettäneet lopullisesti kiinnostuksensa? Toivottavasti ei. Oma analyysini on, että äänestämässä käyvät ennen kaikkea 1.–3. vuoden opiskelijat. Näin äänet keräytyvät ainejärjestö- tai osakuntatoiminnassa aktiivisille. Jotain kertoo se, että HYYn nykyisen hallituksen jäsenistä kukaan ei tullut valituksi uudestaan.

Tässä puoluepoliittiset kärsivät. Ääniä ei ole juuri tarjolla kuin samanmielisiltä, jotka ovat kaikki itsekin ehdolla. Ramin esimerkki kuitenkin kertoo, että vaalityö tuottaa tulosta. Jos jaksaa jakaa flaijereita ja kontaktoida ihmisiä kasvotusten, tekstiviesteillä ja sähköpostitse, näkyy se myös äänisaaliissa. Tsemppiä kaikille vaalityöhön, sillä on merkitystä!