Kolme kovaa sanaa

Opetus- ja kulttuuriministeriön annettua 5.10.2011 palautteen ammattikorkeakouluille niiden toiminnasta sekä suositukset aloituspaikkojen määrästä vuonna 2013, syntyi ammattikorkeakoulukentälle myrsky. Tunnepitoisuus oli samaa lajia kuin Karjalaa vaadittaessa takaisin. Yhtään vähättelemättä, käytän tätä vertauskuvana. Tunne on todellinen ja opiskelupaikkojen perään huutavan huoli raastava, mutta tunnemyrsky tuntuu liioitellulta.

Tähän mennessä monet eri tahot ovat lausuneet mielipiteensä asiasta. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto – SAMOK ry on tyytyväinen OKM:n ammattikorkeakouluille antamassaan palautteessa esittämiin aloituspaikkojen vähennyksiin.  Ja olen heidän kanssaan täysin samaa mieltä siitä, että suunnitelmissa otetaan nykyistä paremmin huomioon ammattikorkeakoulujen alueellinen vaikutus, yksiköiden vetovoima, opintojen läpäisy ja opiskelijoiden työllistyminen. Kouluttamisen tarve ei saa mennä työelämän tarpeiden edelle, ja tunteiden kanssa pelaavien on hyvä hengähtää hetkeksi ja huomata, että ministeriön ehdotukset perustuvat koulutuksen ja työvoiman tarpeen ennakointiin.

Muutamat ovat huomauttaneet, että karsimissuunnitelmat ovat ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, joka kirjaa tavoitteekseen muun muassa nuorten syrjäytymisen ehkäisyn. Nuorisotyöttömyyttä ei hoideta lupaamalla sellaisia koulutuspaikkoja, jotka eivät työllistä mihinkään. Eikä yhteiskuntatakuu täyty säästämällä kaikkia koulutuspaikkoja. Hallitusohjelmassa on myös toinen tavoite, joka kannattaa muistaa niin SONKin kuin SDP:n kentällä: Suomi on maailman osaavin kansa vuonna 2020. SONKilaisten toimijoiden ja liittokokoukseen osallistuvien jäsenien on hyvä pohtia etukäteen koko korkeakoulutuskentän koulutusrakennetta ja sitä mistä ollaan valmiita luopumaan. . Toivon, että SDP ottaa keskusteluun mukaan enemmän nuoria vaikuttajia.

Kukaan ei voi väittää, että nämä esitykset tulisivat yllätyksenä. Koulutusta siirretään sinne, missä sille on eniten tarvetta ja missä valmistumisen jälkeen työllistyminen on varmempaa. Mielensä voi rohkaista, ja mennä toiselle paikkakunnalle kouluttautumaan, vain palatakseen takaisin. SONK on linjannut vuonna 2008, että tulevaisuudessa työvoiman liikkuvuutta tulee parantaa tekemällä työn perässä muuttamisesta taloudellisesti mahdollista. "Tämä tarkoittaa muuttoavustusten lisäksi työmatkojen kohtuuhintaisuutta erityisesti julkisessa liikenteessä sekä tehokkaita asuntopoliittisia toimenpiteitä kasvualueilla."

Vaikka vetovoima, läpäisy ja työllistäminen ovat todellisuutta ja täten kolme kovaa sanaa tässä keskustelussa, on rakennemuutoksesta tehtävä inhimillinen prosessi, jossa työstä työhön siirtyminen on joustavaa. Nimittäin ammattikorkeakoulut ovat merkittäviä työnantajia ja karsimiset asettavat työpaikat vaakalaudalle. Siitä huolimatta, otan ilolla vastaan KyAMKin saaman palautteen aloituspaikkojen vähentämiseksi. Suosittelen myös muita pyyhkimään kyyneleet.