”Feissaus kriminalisoitava”

”Kaduilla partioivat face-to-face-rahankerääjät ovat herättäneet laajaa ärsytystä monissa korkean statuksen omaavissa henkilöissä. He ovat vaatineet face-to-face-keräyksen (feissaus) kieltämistä lailla, sillä se ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

Feissarit ovat jalkautuneet Suomen kaduille vasta muutaman viime vuoden aikana. Hyväntekeväisyyskulttuuri on monelle suomalaiselle hämmentävää, sillä olemme tottuneet siihen, että yhteiskunta hoitaa vähävaraiset. Muiden maiden kansalaisten toimeentulo on hoidettava heidän kotimaassaan.

Lainsäädännön muutoksia tarvitaan, jotta laajenevaan feissausongelmaan voidaan puuttua. Kieltämällä feissaus voitaisiin puuttua erityisesti Helsinkiä riivaavaan ongelmaan ja kohentaa kaupunkiviihtyvyyttä.

Feissaus on muuttunut järjestäytyneemmäksi ja aggressiivisemmaksi. Viime aikoina feissareiden määrä on lisääntynyt niin paljon, että he ovat joutuneet sopimaan feissausreviireistä. Täyskiellolla voitaisiin puuttua nimenomaan feissausta organisoivien tahojen toimintaan.

Korkean statuksen omaavat henkilöt näkevät, että lain kohdistuminen tiettyyn kansanryhmään, nuoriin puunhalaajiin, ei ole ongelmallista, sillä jo nyt on olemassa vastaavia, tiettyyn kansanryhmään kohdistuvia lakeja.”

Kuulostiko hieman absurdilta? Itse asiassa edellisten kappaleiden lauseet ovat hieman tuunnattuina lainauksia muutaman viime kuukauden uutisoinnista. Sanan feissaus tilalla on alun perin ollut sana kerjääminen.

***

Kerjäämisen kriminalisointia vaativien tahojen selitykset ovat pitkälti populistisia. On ongelmallista, että jonkin asian kieltämistä perustellaan kulttuuriin kuulumattomana. Kulttuuri on kerrostunutta ja koko ajan kehittyvää.

Ei voida sanoa, ettei kerjääminen kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Voidaan kyllä nähdä hyvinvointivaltion saavutukseksi se, että suomalaiset työttömät, sairaat ja vanhukset eivät ole kerjäämässä kadulla.

Sen sijaan kerjääminen on vain siirtynyt luukulle. Monet toimeentulotukea hakeneet kuvailevat kokemusta nöyryyttäväksi kerjäämiseksi. Samaisesta syystä monet viimesijaiseen etuuteen oikeutetut ovat jättäneet hakemasta heille kuuluvaa etuutta.

Vaikka ei toimeentulotuen saamisessa ole mitään hävettävää. Niin kuin ei kadulla kerjäämisessäkään. Häpeällistä on se, että yhteiskunnassamme on mahdollista, että jotkut joutuvat polvistumaan ohikulkijan tai virkailijan eteen saadakseen itselleen ja lapsilleen ruuan pöytään. Ja häpeällistä on se, että jotkut haluavat puuttua ihmisen viimeiseen lailliseen mahdollisuuteen taata toimeentulonsa.