Ymmällämme tienristeyksessä

Helsingin Sanomien pääkirjoitus 8.8 kertoo demareiden olevan yhä tienristeyksessä ymmällään. Kuvassa pelataan minimölkkyä kävelykadulla. Kesäkokouksessa VM:n budjettiesitys on tullut haukutuksi eli työt tehdyksi. Valtamedia odottaa meiltä aivan toisentasoista oppositiopolitiikkaa, ja ihan oikeutetusti. Politiikan viikolla viimeistään on startattava kone kunnolla käyntiin.

Nyt tarvitaan vauhdilla etenemistä monilla eri rintamilla. Politiikan sisällön osalta SDP:n on tuotettava laadukas ja riittävän yksityiskohtainen varjobudjetti. Sitä ei pidä kirjoittaa vastustamaan Kataisen budjettiesitystä, vaan tukemaan meidän omaa linjaamme. Tämän lisäksi tarvitaan pari kolme hyvää asiakirjaa puoluekokoukseen, mutta ei sitten enempää. Vaaleissa tukehduttiin lippuihin ja lappuihin. Puolueen puheenjohtajalta ja puoluesihteeriltä tarvitaan pian merkittäviä linjapuheenvuoroja, jotka eivät keskity hallituksen tekemän politiikan arvioimiseen, vaan siihen, mitä meidän nykyinen sosialidemokratiamme tarjoaa ja miksi se ratkaisee tämän ajan ongelmia yhteiskunnassa paremmin kuin keskustalaisuus, porvarillisuus tai sosialismi. Tarvitsemme uuden kymmenen kohdan ohjelman, eikä sellaisen tekeminen ole lainkaan vaikeaa. Kuka aloittaa, SONK?

Toinen rintama on järjestöpuoli. Järjestetään enemmän avoimia tapahtumia, jotka eivät ole suoraan puolueeseen sidoksissa. Kalevi Sorsa säätiön on otettava paikkansa välitilana, myös rekrytointiväylänä, paikkana tutustua ja haistella ilmaa tulematta leimatuksi demariksi. Sen on oltava foorumi – ei vain eläköityneille puolueen sotureille, vaan etenkin tieteen ja taiteen nousevalle left-of-center älymystölle.

Meidän on yhdessä saatava demariudesta se stigma karistetuksi, mikä sillä nyt nuorten keskuudessa on. SONK voisi markkinoida itseään ”maltillisena vasemmistona” syksyn edustajistovaaleissa. Se on selkokielellä sosialidemokratian sisältö, ja sille on kysyntää. Nuoret inhoavat sellaisia käsitteitä kuin demari, sosialidemokratia ja SONK, koska niiden sisältöä ei enää todenmukaisesti tunneta. Siksi näitä käsitteitä ei kannattaisi juuri käyttää ensivaiheen kosketuksissa.

Kaikkein parhaiten pärjäämme silloin, kun pääsemme puhumaan oikeista asioista kuten tulonjaosta tai globaalista köyhyydestä. Käytetään tilanne hyväksemme ja pidetään huoli siitä, että tämä olisi meidän suhteellinen etumme myös jatkossa.

Ville Kopra

Kirjoittaja työskentelee tutkijana Metallityöväen Liitossa

http://koobransivallus.blogspot.com