(Uus)suomalainen unelma

Uussuomalaiset Hesarissa:

”Meissä on kaikissa pieni rasisti(HS 28.2.2009)”, ”Kuntaliitto; kunnat tarvitsevat maahanmuuttajia työntekijöiksi (HS 28.2.2009)” ”Asenteet maahanmuuttajia kohtaan lientyneet; Suomalaisilla näyttää olevan selvät suosikit ulkomaalaisten kansallisuuksista, suosikkeja ovat virolaiset, kiinalaiset ja puolalaiset, (HS 20.2.2009) - missäs kurdit?  ”Kurdimiehen käännytys Turusta Iraniin epäonnistui” (21.2.2009) – mehän tarvitsemme työvoimaa!

Jatketaas… ”Maahanmuuttajat haluavat oppia suomea” (27.2.2009), - ei nyt ole varaa! ”Veronkevennyksiä perumalla saisi rahaa kotouttamiseen” - kiitti!  ”Timo Kalli joutui selittämään maahanmuuttolausuntoaan (HS 27.2.2009)”, ”Asiakkaiksi halutaan myös työnperässä muuttaneita(HS 27.2.2009)”, ”Pakolaiskeskuksesta evakuoitiin 80 ihmistä palon vuoksi(HS 1.3.2009)” - Se on vastaanottokeskus!! ”Suomeen haluttaisiin taas tuhansia thaimaalaisia marjanpoimijoita(HS 1.3.09)”- Eikö lähempää löydy?  ”Nyt tarvitaan rasisminvastaisia talkoita(HS 1.3.09)”

Otsikot ovat viimeaikoina ilmestyneistä Helsingin Sanomista. Ne kuvaavat maahanmuuttoon liittyviä asenteita. Maahanmuuttokeskustelu lähti käyntiin eduskunnassa ulkomaalaislain käsittelyssä. Otsikoihin nousi kansanedustaja Oinosen ministeri Thorsia itkettäneet kommentit. Perussuomalaisten Timo Soini joutui selventämään puolueensa kantaa. Lisäksi kansanedustaja Timo Kallikin sotkeutui omiin sanoihinsa. Myös kokoomuksen puheenjohtaja Katainen otti kantaa keskusteluun toteamalla, että maahanmuuttopolitiikasta on kyettävä puhumaan niin negatiivisista kuin positiivisistakin asioista ilman, että leimataan rasistiksi. Keskustelut ovat pysyneet uutisoinnissa lähinnä sillä tasolla, että onko mahdollista Suomessa keskustella maahanmuuttopolitiikasta neutraalisti.  Tärkeämpi olisi kuitenkin keskustella maahanmuuttopolitiikan sisällöstä reippaasti ja saada toimintaa aikaiseksi. Koska keskustelusta on uupunut todellinen sisältö, haluan tuoda uutena suomalaisena, jolla on omakohtaisia kokemuksia maahanmuutosta, näkemykseni esiin.

Minun omakohtainen kokemukseni oli, perheeni otettiin vastaan hyvin ja avoimesti eri kaupungeissa, jonne aina muutimme työnperässä; yhtä kaupunkia lukuun ottamatta . Vanhemmille oli tosi tärkeätä saada töitä. Äiti meni kielikurssille, kun me kävimme koulua. Suomen kielen opittua kaikki alkoi olla helpompaa ja kotoisampaa. Täytyy myöntää, että integroitumisvaiheen tärkein tekijä oli alkuperäisten suomalaisten antama tuki. Asuimme heidän keskuudessaan suurimman osan lapsuudestamme ja opimme suomalaiset tavat. Me hyväksyimme ja omaksuimme perheenä uudet tavat ja meitäkin hyväksyttiin ja otettiin osana yhteisöä omine tapoineen. Tämä on siis järjestys, pakko olla näin päin! Tulijan on hyväksyttävä ja osoitettava kiinnostuksensa ympäristöä kohtaan. Olenko nyt rasisti, kun uskallan sanoa näin? Suorapuheisuus ei tarkoita ”perussuomalaistamista” puhekykyään (vai olenko uusperussuomalainen?).  Kritiikkiä on voitava esittää ilman pelkoa, koska vain näin saadaan rakentavia keskusteluita aikaiseksi ja tuodaan avoimuutta peliin.

Integroitumisen kannalta on erittäin tärkeää, että suomessa jatketaan asuntopolitiikka, joka ei eriytä sosiaalisen aseman mukaan asukkaita omille asuinalueilleen ja edistää maahanmuuttajien ghettoutumista. Muuten meille muodostuu lähiöitä, jonne kasaantuu sosiaalisia ongelmia, kuten Ranskassa on päässyt käymään.

Maahanmuuttajien kotouttamisprosessissa ja – politiikassa on tärkeätä huomioida maahan tulleiden taustat. Yleiseen keskusteluun on tuotava entistä paremmin maahanmuuttopolitiikan moninaisuus. Suomeen saapuu maahanmuuttajia monilla eri statuksilla. Kotoutumisprosessi on aivan erilainen sodan runtelemasta maasta saapuneelle kuin esimerkiksi entisen Neuvostoliiton alueelta työnperässä muuttaneelle hoitajalle. Tuijottamalla maahanmuuttajien työllisyystilastoja ei nähdä koko totuutta. Kotouttamispolitiikassa on erittäin tärkeätä huomioida maahanmuuttajan erilaiset tarpeet. Tehokas koulutus- ja kielipolitiikka ovat avainroolissa. Maahanmuuttajat integroituvat yhteiskuntaan paljon helpommin, kun kieltä opitaan mahdollisimman nopeasti. On hyvin tärkeä, että Suomessa huomioidaan yhä enenevässä määrin uussuomalaisia, eli maahanmuuttajia. Koulutuspolitiikassa on tärkeätä huomioida lisä- tai muuntokoulutuksen mahdollisuus entistä laajemmin. On täysin inhimillisten resurssien hukkausta, jos Venäjältä muuttanut fyysikko työskentelee laitoshuoltajana. Emmehän me halua tuottaa B-luokan kansalaisia, jotka tekevät meidän vain paska-duuneja?

Myös todellisista ongelmista ja ikävistä ilmiöistä on kyettävä puhumaan, kuten kunniaväkivallasta. Asenteellinen lähestymistapa ei saa olla esteenä ongelmien käsittelyssä. On tärkeä, etteivät maahanmuuttaja yhteisöt, joissa esimerkiksi kunniaväkivaltaa ilmenee, tule leimatuiksi ja näin ”toiseutetuksi”. Kunniaväkivaltaan on yhtälailla puututtava samoilla yhteiskunnallisilla keinoilla, kuin lähilähisuhdeväkivaltaan puututaan, eikä kunniaväkivaltaa saa nähdä ”heidän” asiana ja ongelmana. Kunniaväkivaltaa ei saa selittää tai ymmärtää kulttuurillisilla tekijöillä. Kaikki väkivalta, mitä yhteisössämme on, on meidän yhteinen ongelma.
Jokainen meistä voi auttaa maahanmuuttajaa kotoutumaan ja integroitumaan paremmin tutustumalla heihin ja ottamalla he osaksi yhteisöämme.

P.S. ”Jokaisessa meissä asuu pieni lehmä” – Arla

…tai jokaisessa meissä asuu pieni maailmanparantaja! 

- Gazale Giray