Tasa-arvoisempaa opiskelijaterveydenhuoltoa

Opiskeluterveydenhuoltopalvelujen kustannuksia ja järjestämistä pohtinut työryhmä jättää asiaan liittyvän esityksen lähiaikoina. Nyt on todettu, että kaikilla paikkakunnilla opiskelijat eivät saa tasavertaisia terveydenhuoltopalveluja. Minulla herää kysymys, onko ammattikorkeakoulussa opiskelevien terveydenhuolto missään paikkakunnalla tasavertaista yliopistossa opiskelevien kanssa. Yliopiston YTHS:n palvelut kuuluvat olevan vertaansa vailla. Siitä me ammattikorkeakoulussa vain haaveilemme.

Asiasta uutisointi herätti kuitenkin suurta kohua yliopistossa opiskelevien keskuudessa. Olisihan se nyt kauheaa, että saavutettu etu tulisi muidenkin ulottuville. Kuuluuhan yliopistossa opiskeleville automaattisesti myös paremmat palvelut, eikö niin?

Tällä hetkellähän on niin, että kunnat järjestävät ammattikorkeakoulussa opiskelevien terveydenhuollon eri tavoin tai sitten ne voivat jättää sen kokonaan järjestämättä. Kunnat voivat käyttää valtion antaman opiskelijaterveydenhuoltoon varatun rahan miten parhaaksi katsovat. Myöskin tiedotus mahdollisuudesta palveluihin on puutteellista. Erityisen vaikeaa opiskelijan on saada apua mielenterveysongelmiinsa. Tämä johtaa epäilemättä siihen, että opiskelija putoaa jossain vaiheessa pois opintojensa parista, kun hän jää ongelmiensa kanssa yksin.

Erityisen hankalassa asemassa ovat ne opiskelijat, jotka eivät ole kirjoilla opiskelupaikkakunnallaan. Joillakin paikkakunnilla he pääsevät ainoastaan kiireelliseen hoitoon, mutta muu palvelu jää saamatta. On kohtuutonta, että opiskelijan pitäisi käyttää vähät tulonsa matkustaakseen kotipaikkakunnalleen saamaan hoitoa.

Jos opiskelijaterveydenhuollon rahoitus tulisi Kelalta, opetusministeriöltä, kunnilta ja opiskelijoilta, rahat käytettäisiin oikeasti opiskelijaterveydenhuollon kohentamiseen. Siinä missä ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveydenhuoltoon on varattu noin 45 euroa opiskelijaa kohden vuodessa, yliopiston opiskelijoilla luku on 250 euroa.

Onhan toki niin, että ammattikorkeakoulua ei ole arvostettu koko sen olemassaolon aikana samalla tavalla kuin yliopistoa. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että molemmissa opinahjoissa opiskelee ihmisiä, jotka saattavat sairastua. Erityisen surullista on, että sosialidemokraattinen liike, jonka pitäisi olla oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa kannattava liike, ei ole ärhäkämmin puuttunut tähän opiskelijaterveydenhuollossa selkeästi esillä olevaan epäkohtaan.

Tasa-arvoista opiskelijaterveydenhuoltoa ei rakenneta pitämällä tiukasti kiinni itselle saaduista eduista, vaan hakemalla aktiivisesti ratkaisuja ongelmaan. Kyse on kuitenkin ihmisistä, jotka ovat ja tulevat olemaan yhteiskunnan rakentajia. Tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kautta luodaan yhteiskunta, jossa jokaisella sen jäsenellä on parempi elää ja olla. Minä ja muut ammattikorkeakoulussa opiskelevat toverit luotamme siihen, että SDP ottaa aktiivisemman linjan tämän asian suhteen ja pyrkii osaltaan edistämään sitä, että tasa-arvo toteutuu myös opiskelijaterveydenhuollossa. 

Heidi Matkaselkä

SONKin liittohallituksen jäsen