Sotaa vai kehitystä tukemassa?

Kehitysmaiden vaikeuksien perusta on näiden valtioiden heikkoudessa, korruptiossa sekä globaalin kaupankäyntijärjestelmän epäoikeudenmukaisuudessa. Kehitysyhteistyöllä ei yksin kyetä poistamaan näitä vaikeuksia, mutta sen rooli ja merkitys tasapuolisen kehityksen tukijana on laajalti tunnustettu. Epäilijöitäkin kuitenkin riittää.

Ruotsissa keskustelua on herättänyt Bengt Nilssonin kirja ” Sveriges afrikanska krig”, jonka on kustantanut arvomaailmaltaan oikeistolaiseksi tiedetty ajatushautomo Timbro. Teoksessaan ruotsalaistoimittaja väittää Ruotsin rahoittaneen kehitysavullaan Afrikassa käytäviä sotia. Hänen mukaansa ruotsalaistukia on valunut sotatoimien tukemiseen ja valtaeliitin taskuihin demokratiaa tuhoten.

Fungibility – käsitteestä ahkerasti puhuva Nilsson olisi valmis pistämään koko kehitysapujärjestelmän täysremonttiin. Nilssonin ajattelumalli on kuitenkin turhan mustavalkoinen. Se, että valtiota x tuetaan kehitysapuvaroin ei tarkoita sitä, etteikö koulutukseen budjetoituja varoja olisi muutenkin voitu käyttää aseisiin, jolloin, ilman ulkomaista tukea, koulutussektori olisi jäänyt rahanjaossa niin sanotusti nuolemaan näppejään.

Kevätmuodin viimeisetkin tuulahdukset lienevät jo rantautuneet Suomeen länsinaapurista. Pienellä pelolla sopiikin odottaa, milloin täällä herätään täydellä teholla nilssonmaiseen argumentointiin kehitysyhteistyötä vastaan. Vallitsevassa globaalissa taloudellisessa tilanteessa on erityisen tärkeää, etteivät länsimaat, Suomi mukaan lukien, kierrä rahahanojaan yhtään piukemmalle. Maailmanlaajuinen lama tuntuu nimittäin kipeästi esimerkiksi kehitysmaista lähtöisin olevien siirtolaisten kotimaihinsa lähettämien rahalähetysten suuruudessa. Siinä, missä nämä rahalähetykset ovat viime vuosina muodostaneet kehitysapuun verrattuna yli kolminkertaisen summan, ovat niiden virrat kutistuneet viime syksystä lähtien huomattavasti.

Vain tukemalla demokratiaa ylläpitäviä rakenteita voidaan taata kehitysmaiden kehittyminen ja vakaus. Näille valtioille pitää tarjota jatkossa niin paljon resursseja, ettei niistä tarvitse sotia.

Terhi Salmenoja