Pallo haltuun

Kuten olemme voineet lukemattomista strategioista ja selvitysmiesten raporteista lukea, globalisaatio, maapalloistuminen on vaikuttanut ja tulee vaikuttamaan toimintaympäristöömme ja yhteiskuntaamme erittäin voimakkaalla tavalla. Miten siihen tulee reagoida, on kuitenkin keskustelun kohteena, tai ainakin sen tulisi mitä suurimmassa määrin olla.

Globalisaatio ei ole luonnonlaki, vaan seurausta tietoisista poliittisista päätöksistä. Siksi siihen on myös mahdollista vaikuttaa. Suomen ja ennen kaikkea SDP:n on oltava edelläkävijä globalisaation hallinnasta käytävässä keskustelussa. Sosialidemokraatteja tähän keskusteluun on haastanut ennen kaikkea työväen presidenttinä esiintynyt Sauli Niinistö. Niin presidentinvaalikampanjassaan kuin sittemminkin Niinistö on varoitellut tulevasta maailmansodasta, jota käydään talouden asein. Niinistön näkökulma on perustavalla tavalla väärä, mutta jostain syystä sosialidemokraateilla ei ole ollut halukkuutta nostaa tätä asiaa kunnolla keskusteluun.

Maailmantalouden vapautuminen ei ole nollasummapeli, jossa toiset voittavat ja toiset häviävät. Se toki voi sitä olla, mikäli pelisäännöistä ei huolehdita. Uusien maiden vaurastuminen ei vie keneltäkään mitään pois, vaan avaa uusia markkinoita ja mahdollisuuksia globalisaatiossa kilpailukyvystään ja sen edellytyksenä olevasta hyvinvointivaltiostaan huolehtiville Suomen kaltaisille maille. Ympäristökysymykset nousevat ongelmaksi, mutta tähänkään ei vastata pyrkimällä jarruttamaan muutosta, vaan pyrkimällä sopimuksiin. Lisäksi olemme itse valinneet yltäkylläisyydessä piehtaroimisen. Millä oikeudella me siis vaatisimme Aasian nousevia talouksia ja niiden kansalaisia valitsemaan askeesin?

Suomi, tai Eurooppakaan, ei voi milloinkaan kilpailla Kiinan kanssa työvoiman hinnalla. Tämän vuoksi meidän strategiamme on perustuttava kahteen perusperiaatteeseen, joista kumpikaan ei suhtaudu globalisaatioon sotana. Meidän on kyettävä parantamaan oman työmme tuottavuutta erikoistumalla sekä luotava yhteisiä pelisääntöjä globaalille markkinapaikalle ja maailmaan. Tätä kautta kykenemme yhdistämään globalisaation hyvät puolet, talouskasvun ja keskinäisriippuvuuden kasvun, entistä tasaisempaan hyötyjen 
jakautumiseen, joka toimii kaikkien hyväksi. Kyseessä on koko hyvinvointivaltion tulevaisuuden ja jopa kansainvälisen turvallisuuden kannalta keskeisistä kysymyksistä. Siksi niihin on otettava vahvasti kantaa myös vaalitaistelussa.

Erkki Tuomioja sanoi aikanaan Suomen esittävän maailmassa "puolueettoman porvarin" osaa. Tämä aika on ohi. Suomella on asemansa ja menestyksekkään yhteiskuntamallinsa vuoksi ainutlaatuinen mahdollisuus ottaa johtava rooli ratkaisujen etsinnässä. Suomen on liityttävä innovatiivisia kehitysrahoitusmalleja pohtivaan maaryhmään sekä edistettävä tarmokkaasti kansainvälisten verojen kehittämistä ja käyttöönottoa. EU-tasolla on pyrittävä täydentämään kauppapolitiikan asialistaa työntekijöiden oikeuksilla.
Kansainvälisen työjärjestön määrittelemät työelämän minimistandardit on saatava voimaan kaikkialla maailmassa, myös kauppasanktioiden uhalla.

Ahdasmielinen nationalismi nostaa rumaa päätään myös Suomessa. Globalisaatio nähdään uhkana. Sitä se myös on, mikäli emme aio vaikuttaa sen suuntaan. Hallitsemattomana globalisaatio antaa markkinavoimille mahdollisuuden alistaa demokraattiset järjestelmät yhä ahtaammalle. Kansallisvaltioiden kultakaudella vasemmisto vastasi haasteisiin luomalla hyvinvointivaltiomekanismeja jakamaan syntyvää vaurautta ja asettamaan rajoja markkinoiden toiminnalle. Nyt tämä kehitys on saatava alkuun globaalilla tasolla. Pyrkimystä luoda hyvinvointivaltio ei saa pitää vain kansallisena tehtävänä. Pallo on mahdollista ottaa haltuun. Se, teemmekö niin, on itsestämme kiinni.