Oppivelvollisuuden jatkamisesta apua nuorten syrjäytymiseen

Oppivelvollisuuden jatkamisesta apua nuorten syrjäytymiseen

Viime viikkojen aikana koulutuspoliittiseen keskusteluun on noussut oppivelvollisuuden pidentäminen. Oppivelvollisuuden säätämistä voidaan pitää yhdeksän vuotta kestäväksi velvollisuudeksi yhtenä Suomen koulutusjärjestelmän tärkeimpinä uudistuksina yhdessä peruskoulujärjestelmän luomisen kanssa. Nämä uudistukset ovat tasa-arvoisen koulutusjärjestelmämme ja sitä kautta suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita. Kuitenkin nykyinen 16-vuotiaaksi kestävä oppivelvollisuus ei pysty vastaamaan tämän päivän haasteisiin. Sosialidemokraattiset opiskelijat ovat esittäneet jo paljon ennen nyt mediassa käytävää keskustelua, että oppivelvollisuutta pitää jatkaa 18 vuotiaaksi asti.
Opetusministeri Virkkunen ehti tuoreeltaan tyrmäämään Jutta Urpilaisen ja Paavo Arhinmäen esiin nostaman oppivelvollisuuden pidentämisen perinteisellä kokoomuslaisella ajattelulla. Yksilön vapaus estää hänen mielestään tärkeän uudistuksen toteuttamisen. Suomen lukiolaisten liitto esitti tuoreessa kannanotossaan hyviä keinoja syrjäytymisen estämiseksi kuten ohjauksen lisäämistä ja motivointia, vaikkakin liitto suhtautui kielteisesti oppivelvollisuuden pidentämiseen.  Hyvään tahtoon perustuvat toimenpiteet eivät kuitenkaan pelkästään riitä.  Käytännössä oppivelvollisuuden pidentäminen ei vaikuta mitenkään suurimpaan osaan 2. asteen opiskelijoihin. Kuitenkin syrjäytymisvaarassa olevat tai tähän kierteeseen jo ajautuneet nuoret tarvitsevat yhteiskunnan kaiken tuen. Vapaaehtoinen niin sanottu kymppiluokka on antanut hyviä tuloksia, mutta taloudellista syistä yhä harvempi kunta tarjoaa tätä mahdollisuutta. Vastustajat puhuvat pakkotoimista. Muutos olisi kyllä pakko, mutta se ei kohdennu apua tarvitsevaan nuoreen, vaan yhteiskuntaan. Oppivelvollisuusiän nostamisella valtio ja kunnat velvoitetaan järjestämään jokaiselle nuorelle opiskelupaikka.
Nykyinen oppivelvollisuus oli aikanaan kovan kritiikin kohteena, mutta harvassa on nykyään sen moittijat. Tuoreimman tutkimuksen mukaan oppivelvollisuuden pidentämisellä on kansan enemmistön tuki takana, päättäjät voisivat vetää tästä omat johtopäätöksensä. Hyvän asian takia mielipiteen muuttaminen olisi suotavaa. Tästä on hyvänä esimerkkinä Helsingin ja Espoon kaupunkien liikuntatoimien uusi myönteinen suhtautuminen homofobian vastaiseen kampanjaan. Onneksi kansalaismielipiteellä on vielä vaikutusta päättäjiin.

Mikko Heinikoski

SONKin varapuheenjohtaja