Julkimo leopardivuoteella eli erään julkkisehdokkaan syvin olemus

Politiikassa suvaitsevaisuus on yksi tärkeimmistä arvoista. Matkatessani junassa Helsingistä takaisin Tampereelle, huomasin oman suvaitsevaisuuteni olevan koetuksella.

Niin sanotut julkkisehdokkaat eivät koskaan aikaisemmin ole herättäneet minussa sen kummempia tunteita. Mutta tietenkin aina silloin tällöin olen miettinyt, miten ihmeessä kaiken maailman isometsät ja pikku-geet lopulta päätyvät puolueiden ehdokaslistoille ja miksi.

Vastauksen kysymykseen miksi, sain odottamatta luettuani Iltalehden viikonloppuliite Vaihdetta (27.-28.1.07). Lehden kansikuvatyttönä on keskustan sitoutumaton kansanedustajaehdokas Riitta Väisänen, joka haastattelussa kertoo oman teoriansa julkkisehdokkaista.

Riitta Väisäsen mukaan julkkiksia tarvitaan, koska he lisäävät politiikan näkyvyyttä ja sitä kautta kasvattavat politiikan lisäarvoa."Julkiset ihmiset saavat tuotua epäkohtia helpommin esille, heidän sanomisiaan noteerataan", hän kertoo.

Totta. Kyseisessä haastattelussa Väisänen saa tuotua esille ainakin kolme asiaa, jotka ovat tulkittavissa epäkohdiksi. Ensinnäkin, Riitta Väisästä on haukuttu läskiksi. Toiseksi, Riitta Väisäsen ei aamuisin tee mieli mitään terveellistä. Ja kolmas noteerattu epäkohta on, että Riitta Väisäsen vyötäröltä on löytynyt "hormonimakkaraa". Ja niskasta selluliittia.

Jutun edetessä Väisänen kertoo asettuneensa ehdokkaaksi, koska hän on välittäjä. "Välitän
ihmisistä, joiden asioita välitän eteenpäin."

Ja mikäs Väisäsen on välittää. Päättelykykyinen ja ymmärtävä lukija voi nimittäin tässä kohtaa hyvää hyvyyttään tulkita kommentit kasvutarinaksi, joka on avannut Väisäsen silmät välittämään. Kokemansa pohjalta hän kyllä tietää, kuinka lihavia ihmisiä haukutaan ja syrjitään. Kansakuntamme lihavuusongelma on mitä on, mutta minkäs teet kun mieli tekee kaikkea muuta kuin terveellistä ruokaa. Ja niskaselluliitti, se nyt vaan on ihan kauhea asia sinänsä.

Niin hyvää kuin Väisänen varmasti tarkoittaakin, hänen logiikassaan on valitettavasti pari aukkokohtaa. Se, että julkimo ja hänen esille nostamansa epäkohdat noteerataan, ei tarkoita, että hänen ajamansa tavoitteet menevät päätöksentekokoneistossa läpi. Ja politiikan "näkyvyyden" (tässä tapauksessa poseeraus leopardikuvioisellasohvalla) ja politiikan lisäarvon kasvun välisestä suhteesta voi olla montaa mieltä.

Maalisvaaleissa on ehdolla monta pätevää julkkisehdokkaaksi tituleerattua kandidaattia. Heidän kannaltaan on hieman sääli, että Riitta Väisänen on omaksunut roolin heidän kaikkien yhteisenä sanansaattajana.

Ja nyt on tullut hetki, jolloin muistutan itselleni, että suvaitsemattomuus ei johda mihinkään. Ja myönnän, että julkkisehdokas on herättänyt minussa tunteita.

Samaan aikaan toisaalla, julkkisehdokkaiden epäonnistumista ikuisesti toivovat hierovat käsiään ja hyräilevät itsekseen Egotrippiä mukaillen: Riitta, hei älä koskaan ikinä muutu, pysy juuri tuollaisena kuin nyt oot.