Innovaatio-osaajien paluu

Valtioneuvoston kanslia on kuluneella vaalikaudella osoittanut jo kahteen otteeseen olevansa taantumuksellisen julkaisutoiminnan ykköskustantamo maassamme. Metsäteollisuus ry:n palvelukseen siirtyneen Anne Brunilan työryhmän raportti ”Osaava ja avautuva Suomi maailmantaloudessa” oli puhdasoppisimpia uusliberalistisia tekeleitä maamme historiassa sitten Nuorsuomalaisen puolueen.

Kuten valtaosa huonoista kauhuelokuvista Brunilan raporttikin on nyt saanut jatko-osan. Kepulaisen työreformisti Vesa Vihriälän luotsaama Talousneuvoston sihteeristö jatkaa siitä mihin Brunila jäi – ja kuten asiaan kuuluu, verta lentää kaksin verroin, juoni on ontuvampi ja kokonaisuus maistuu puulta. Eikä ihme, olihan Vihriälä keskeisesti häärimässä jo Brunilan tekeleen taustalla.

Vihriälän kopla hahmottelee uudenlaista Suomea. Siinä Suomessa köyhät on lakaistu sosiaalitoimenluukuilta alipalkatulle palvelusektorille, eikä työnteko ainoastaan kannata - se on ainoa vaihtoehto, vaikka siitä ei paljon mitään maksetakaan. Siinä Suomessa pitkäaikaistyöttömät ja syrjäytyneet alkoholistit on työnnetty pysyvästi yhteiskunnan ulkopuolelle kuolemaan erilaisiin elämäntapasairauksiin ja mielenterveyshäiriöistä johtuviin itsemurhiin.

Innovaatiot ja osaaminen ovat Talousneuvoston sihteeristön mainoslause, jonka varjolla inhimillisyys jätetään sivuun yhteiskuntapolitiikasta. Vihriälän koplan mielestä kansa on siksi lahjatonta, että lahjakkuuksia tulee verohelpotuksin houkutella ulkomailta muutaman kansainvälisen yhtiömme palvelukseen. Kansa sen sijaan tieten tahtoen pidetään tyhmänä jättämällä koulutuspolitiikka kokonaisuudessaan elinkeinoelämän oikkujen määriteltäväksi. Sivistys kun ei koskaan ole ollut järin taloudellista.

Vihriälän koplan Suomessa työväestön palkat laskevat, koska se on ainoa vaihtoehto. Ainoastaan siten tuottavuus lisääntyy riittävästi, että innovoiva eliitti saa palvelunsa halvemmalla. Vihriälän koplan Suomessa pieni etuoikeutettujen joukko ilakoi vapaasti ja kansalaisten suuri enemmistö maksaa viulut selkänahastaan.

Talousneuvoston sihteeristön lahjattoman näköalaton perussanoma on, ettei vaihtoehtoja ole. Samaa mieltä Vihriälän koplan kanssa on ollut esimerkiksi suurena humanistina tunnettu Margaret Thatcher. Britanniassa ei hänen kaudellaan ollut vaihtoehtoja eikä sen paremmin yhteiskuntaakaan, jos rautarouvan puheita on uskominen.

Analogia saa ajattelemaan toista kauhuelokuvaa, nimittäin porvarihallituksen mahdollisuutta. Porvaristo kaavailee selvästi Vihriälän koplan paperista seuraavaa hallitusohjelmaa. Porvariston vaihtoehto on siis selvä. Kokoomus varmasti hykertelee, kun Kepun innovaatio-isännät hoitavat ikävien päätösten ohjelmatyön alta pois.

Äänestäjä on vaaleissa valinnan edessä. Vastakkain on kaksi erilaista projektia. Suomi voi valita Vihriälän tien ja kulkea kohti taantumaa hyvinvointivaltiosta Yhdysvaltoja muistuttavaksi pseudokehitysmaaksi, jossa työläinen ei pärjää edes kahta minimipalkkaista työtä samaan aikaan tekemällä. Suomi voi myös valita toisin ja jatkaa hyvinvointivaltiona. Mielipidetutkimusten mukaan jälkimmäinen tie nauttii kansalaisten laajaa kannatusta. Vihriälän koplan mallissa kansalaiset ovat lähinnä tiellä, sikäli kun eivät tarjoile lattea ja tapaksia innovaatioihinsa hautautuneille oppimisosaajille, Vihriälän koplan terminologiaa vapaasti mukaillakseni.

Valinta on meidän käsissämme. Meiltä vaaditaan kuitenkin voimia. Edistys on Forssan ohjelman viitoittaman valtakautensa jälkeen ollut puolustuskannalla Suomessa 1980-luvulta lähtien. Kun uusliberaali rummutus on jatkunut tarpeeksi kauan, edistykselliset voimat ovat jo useampaan otteeseen joutuneet taipumaan.

Politiikassa on kyse arvoista, eduista ja hegemoniasta. Vaaleissa on käytävä keskustelua solidaarisuudesta yhteiskuntamme koossapitävänä voimana. Vaaleissa on myös selvästi sanottava, kuka haluaa mitä ja kenelle. Vaaleissa on kyettävä artikuloimaan yhtä vaalikautta suurempia asioita.

Porvariston vaihtoehto Vihriälän koplan kaavussa hämärtää poliittisen sisältökeskustelun innovaatio-osaamisjargonin alle. Projekti on selkeä, mutta sitä peitellään: Pienelle joukolle kaikki ja heti.

Meidän on vallattava aloite ja käännettävä kehityksen suunta. Muutoin edessä voi olla päivä, jolloin Vihriälän koplan märkä päiväuni on karua todellisuutta. Tässä prosessissa tärkeintä on löytää usko politiikan mahdollisuuksiin uudelleen. On uskottava ihanteisiin ja määriteltävä tie kohti demokraattista sosialismia.