Avoin kirje opetusministerille

Hyvä ministeri Virkkunen,

Hetken jo toivoin, että teistä olisimme saaneet Suomeen kelpo opetusministerin, joka olisi tehnyt työtä sivistyksen ja nuorison tulevaisuuden eteen. Kutsutte kotikaupunkianne Jyväskylää Suomen Ateenaksi. Se on helppo käsittää vertauksena sivistyksen kehtoon ja esimerkilliseen demokraattisen keskustelun hyväksyvään ilmapiiriin.

Sivistys tarkoittaa mielestäni sitä, että tasa-arvoinen yhteisö tuottaa hyvinvointia itselleen ja ympärilleen objektiivisesti tuotetusta tutkimustiedosta, joka ei ole poliittisesti tai taloudellisesti sitoutunutta. Sivistys nousee kasvatuksesta ja peruskoulutuksesta aina yliopistofoorumeille asti. Sivistysyhteiskunta koskee jokaista sen jäsentä.

Antiikin Ateenalla kuin myös monella muulla tuon ajan yhteiskunnalla oli ongelmansa. Samalla kun kaupungin vapaat miehet partojaan hivellen loivat väitellen länsimaisen filosofian kulmakiviä, muut olivat töissään. Valtaosa kaupungin alueella asuvista oli ihmisarvottomia orjia.

Te, ministeri Virkkunen, olitte mukana ajamassa Jyväskylän kaupungin lähikirjastojärjestelmää alas. Julkiset ja käyttäjiään lähellä olevat kirjastot ovat sivistyksen kivijalka. Meidät erottaa noista antiikin vapaista miehistä se tärkeä seikka, että jokaisella on Suomessa mahdollisuus opiskella ja oppia. Ei ainoastaan niillä, jotka ovat syntyneet oikeaan sukuun. Sisältääkö siis ajattelunne Jyväskylästä Suomen Ateenana sittenkin tarkoituksen palauttaa maahamme kastijaon ja viedä pois sivistyksen ihmisoikeus?
En tahtoisi ajatella näin, mutta en voi välttyä siltä, kun seuraan poliittisia ulostulojanne. Kutsutte vasemmistopuolueita ja jopa niiden satoja tuhansia kannattajia katkeriksi sekä kateellisiksi, jotka eivät hyväksy toisten menestymistä – sitä että yhden menestyminen vie toisia mukanaan eteenpäin.

Menestyksen hyväksyminen tai hyväksymättä jättäminen eivät vastaa yhteiskuntamme siihen perusongelmaan, että syrjäytymistä esiintyy. Menestyjien on helppo eristäytyä niistä, joilla ei mene yhtä hyvin. Tällainen yhteiskuntamalli kuitenkin rajaa hyvinvoinnin kohta betonimuureihin ja aseistettuihin vartijoihin. Se johtaa hyvinvoivien täydelliseen eristäytymiseen ja erilaisuuden pelkoon. Muurin takaa voi katsoa ympärilleen toivoen, ettei itse joudu koskaan ulkopuolelle. Huokailu muurin takana ei kuitenkaan tuo apua tarvitsijoille eikä lisää työpaikkoja.

Jos oletetaan, että oma menestys vie myös muita eteenpäin, tämän varmistamiseksi on aina aika ajoin käännyttävä katsomaan selkänsä taakse. Apua tarvitsevalle täytyy olla valmis sitä antamaan. Ateenan sivistyksestä on suurimpana lahjana siirtynyt demokratian aate. Yhteisö yhdessä päättää asioista ja myös kantaa vastuun päätöksistään. Te, ministeri Virkkunen, ette näillä esittämillänne ajatuksilla vie eteenpäin demokratiaa tai sivistystä, vaan lähinnä puratte sitä liitoksistaan.

Ystävällisin terveisin,

Timo Kontio